piknikkejä ja vuosirenkaita

Nyt voin jatkaa kohti loppuvuotta taas hivenen vanhempana ja "viisaampana".Eli voin pikkuhiljaa takertua hölmöiltyäni selitykseen : ikää on,dementiaa pukkaa.

Perjantai oli muuten tympein päivä ehkä aikoihin,kuuma ja töiden tuottama koomatus.Yhtäkuin:en jaksanut edes silmiä pitää auki,Serranon perhe hyvää aivosolujen tappo-ohjelmaa.
Kuitenkin jollain kummalla tavalla temppuilin itseni asemalle odottamaan Suvi muruista <3 Siitä on jo liian pitkä aika kun ollaan nähty..joten asiaa piti korvata piknikillä ja asioiden pikaisella päivityksellä.Ja parilla ruokottomalla jutulla.

Piknik piste oli tosi otollisella kohdalla,polun vieressä josta ravasi lenkkeilijöitä (kun me vedettiin pullaa naamariin).Ja pari neropattia jotka mennessään tuumasi "pitäiskö mennä nurkalle kuselle" ja tullessaan "nyt niillä on erilaiset muffinsit". Eka,pliis älkää tulko kuselle meidän nurkalle ja toiseksi mistä lähtien nektariini on ollut leivos?

Ja nyt looginen aikaloikkaus lauantaille *rumpujen pärinää*!
Jutun tausta on tämä, Munan kanssa vuoden tuumailtu Arska-bileitä ja toteutimme sen..jotenkuten(kyllä me nyt yks Arska video tarkisteltiin).
Dunno whahappen,mutta pian lorkoiltiinkin skeittihallilla kuunnellen hetkellisesti dj meininkejä.
Kuitenkin menojalat vipatti kohti keskustan Vauhdikkaiden ajojen suuntaan...joten kummasti humalaisten jalat sinne eksyttivät.
 Eksytin samalla itseni Munasta,mutta tuurilla ja taidolla löyttäydyin tuttujen ja vähemmän tuttujen seuraan.Success,jollen itse kehuisi asiaa!

Hetken bailattuani tanssimusan tahtiin pimeässä puistossa,ilotulitusten paukutellessa taivasta jalat taas ponkaisi toiseen ilmansuuntaan.Löytäen taas uuden joukkion,jossa pummia juomat ja naureskella asioille joita ei enään vain väkisinkään muista.

Kiitän jalkojani siitä,että kieppaisin kumoon keskellä vilkasta toria...sain lähinnä kyllä tiedusteluja katkesiko nilkka. Onneksi itse tottuneena tähän norsun ketteryyteen ja näkkileivän notkeuteen,ja kerroin harjoittelevani juuri ninjaksi joten kaikki on ok.
Stillistä Päällikköön,päällikössä päällikkönä.
Päällikössä muka nokkelia juttuja,joiden vuoksi karkotettiin useampi saman pöydän äärestä. AH,mikä ilta siis...paskat jutut loistaneet täydellisesti läsnäolollaan<3

Seuraava aamu oli kyllä karmaisevin,mutta samalla ihanin.Karmaisevaa oli se,että tajusin keränneeni ikävarastooni vuoden lisää.Ihanaa se,että heti ekana herranen rutisteli ja haisi siinä vanhalta kaljalta. Ai mitä ihanaa vanhan kaljan hajussa on muka? No se,että kyseinen haju vakuutteli totiseksi todeksi.että köllötin tämän vieressä enkä nähnyt vain onnellista unta. En voi kehua vuosirengas päivääni mitenkään tapahtumarikkaaksi....vaikka paljon hyvää mieltä ja naurua se tuottikin.

Brutus piipahti,lahjoen aikamoisella lahjalla: survival kitillä! <3
Sisältäen:

• Foster's kylmälaukku vaikka sixpackille
• kämäset levyt records asian,jolla pitää sitten se tuoppi kädessäkin viileänä
• Ajolupa by Puntala
• Puntalan ohjelmisto :D
• kortti from Makuuni
• 3kpl tuborg tatskoja,jos joskus tahdon olla kovis
• hygienia asioita,kuten kasvorasva näyte ja 2kpl tehopuhdistuspyyhkeitä
• korvatulpat
• nenäliinoja
• mynthoneita
• kengännauhat,joissa lukee : reilu työ kuuluu kaikille
• filltereitä,just in case iskee tylsyys ja pitää leikkiä
• rasiallinen tulitikkuja
• Randomin Tompan joku levy (en ees kuuntele,vaikka kyseisen häiskän tiedän...ainakin naamalta)
• kertakäyttösadetakki
• Nippon riisisuklaata 
• kortsuja

Ei näillä siis pitäisi joutua hätään?

Pelkotiloja

Olin isossa huoneessa,jossa olivat kaikki ihmiset joiden kanssa olin vähääkään tekemisissä. Kaikki nauroivat,jutustelivat iloisesti ja sivuuttivat minut täysin.
Aina tehdessäni lähestymisyrityksen,pienet ihmiskunnat joko hiljenivät antaen murhaavan katseen tai jatkoivat jutustelua ihan kuin en olisi mitään huudellutkaan.
Olo oli ihan tyhjä ja turha,kunnes ilmestyi herranen.Hän jutteli mukavia,ja sai tuntemaan olon vähemmän hyljätyksi...kunnes pamautti "oletko jo tavannut tyttöystäväni?"

Sitten jo heräsinkin.Uni tuntui niin todelta että meinasin jo soittaa kiukkuista puhelua.
Mitä leikkiä tässä leikitään?? Kunnes tokkurassa ymmärsin sen olleen unta...ja laskin puhelimen takaisin sängylle.
Tottahan se,että joskus unet ovat unia...mutta tälläkertaa mieleeni hipsaisi ajatus että pakkohan tämän nyt on jostakin viestiä.

Unikirjaa en tähän hätään tulkiksi saanut,mutta käytin kerrankin pölyttyneitä aivojani ja mietin asiaa.
En keksi muuta loogisempaa selitystä,kuin pelkotila ihastumisesta ja sen menettämisestä. Oma epävarmuus,joka onnellisen liihottelun jälkeen rysähtää rumasti keskelle kaikkea.Kuin norsu taivaalta!
Perässä kummittelee muistikuvat siitä,että aina kun olen ihastunut...se ei ole saanut sitä toivottua onnellista loppua edes siinä määrin,että olisi edes hetken voinut pitää toisen itsellään.
Näin ollen pelottaa olla ihastunut...näin ollen en enään haluaisi olla. Voiko tämän leikin lopettaa?

pervo siili

Okei,pakko jakaa tää vielä! Yksi lauantai mie,Sandels,Brutus ja Tero pidettiin grillibileet.
Sää oli aika sadetta ennusteleva,mutta fiilis oli hyvä :3

Ruoka maistui...ja leffa valinta meni putkeen.
Mutta aattelin esitellä uuden maskotin : perverssi siilin!

Lopputekstit pyöri ruudussa,Brutus kääntää päätä ja huutaa täysiä SIILI!
Parka meni johonkin paniikkiin,ja yritti tunkea äkkiä piiloon tiskikoneen alle...noh sitten yritettiin keksiä miten se menis takas ulos.
Sitä ennen piti ottaa photoshootti siilin kanssa (koska meillä taas tää aivotoiminta oli huipussaan : se varmaan pelkää,kamerat siis esiin!).

Sitten kun se saatiin ulos...siinä se puskissa pörräsi.Ilmeisesti se ei ilahtunut kun töksäytettiin se takaisin märkään pusikkoon.Siili ei pitänyt meistä sen jälkeen.
Oli kyllä mitä jännittävin tarina hetkeen,ja jokainen varmasti luki hikinorot otsallaan miten tässä käykään!

Brutus sanoi,että tää näyttää pervolta.En mene kieltämään.

"Ootko koskaan suudellut Nurmo pipoista miestä?"

VOI JUKU! Mitä hienoin lauantai...hihittelen kuin mikäkin aivokuollut teini.Eräs asia vain nostaa hymyn huulilleni.

Aloittelukohta; fiilispuisto. Joukossani Sandels & Brutus,heidän kavereitaan ja tuttujaan.Levottomat jutut lensi,kuten kutsuva aukko. 

Päämääränä olisi wartti ja suurisuisen pyjamapojan kuuntelu.

Puistossahan ei tapahtunut mitään erityistä...kunhan aloitimme iltaa auringonpaisteessa ja hymyiltiin sille.

(paitsi,joku hullu bemarikuski päätti ajaa puiston poikki fiiliksen parkkipaikalle...koska se pystyi,se teki niin)

Oli omituista hilluskella baarissa,jossa ei ollut ketään...varsinkin kun tottunut siihen,että joka lauantai siellä ollaan kuin sillit söpösti purkissa.Paitsi yllättäen loppuillasta tilanne koki dramaattisen muutoksen.

The Scenes aloitti,sanoista en saanut mitään selvää,mutta meno oli silti kyllä erittäin ison peukun arvoinen.

Suurempi yllätys oli se,kun laulaja ja kuin muutkin bändin pojat tuli meidän seuraan juttelemaan...ja olivat ihan  mihis sitten. 

Osoittimme Päällikön suuntaan,halvat juomat...ja yleensä erittäin paska meno.

Eli houkutteleva tarjous! :D Pojat innostuivat niinkin kovasta mainospuheesta,ja lähtivät meidän mukaamme.Kumma kyllä mahduttiin KAIKKI saman pöydän ääreen ja meno olikin vähemmän paska. Ulvoimme ja pidettiin omat älämölöt.

Jostain meidän ulvomisen seasta kuului tuttu ääni,"siellähän se päällikkötär on". Löysin vielä henkilön jolle ääni kuului,herrasen. Yllätyin kyllä suuresti...en ollut nähnyt tätä sitten juhannuksen.

Joten toki menetin paikkani sekunneissa.Myöskin katosin koko Päälliköstä sekunneissa,herrasen matkaan (not what you think..just wait for it!).

Mut vaan houkuteltiin mukaan Daft Punkin ja viinin avulla.

Tajusin vasta herrasen uudessa kämpässä,etten edes kertonut Brutukselle mihin menin. Onneksi oli fiksu tyttö ja oli laskenut yks yhteen aivan keskenään.

Meidän iltahan sisältyi musiikin fiilistelystä...muuten herranen istui todella pitkään vierellä tekemättä nyt oikein mitään. Sama ongelma allekirjoittaneella.

Yllättäen tämä alkoholin tuottama väsymys iski...yritin tehdä lähtöä,mutta kuitenkin huomasin makoilevani pian herrasen vierellä,tämän sängyssä. Verhoton makkari,aamuaurinko...herrasen herkät unenlahjat =tämä päätti hakea itselleen pipon silmien peitoksi.

Se oli ehkä rumin näkemäni pipo aikoihin,harmaa...jossa luki NURMO (jos ette jo arvanneet,herranen on sieltä...samoin itse). Kontrolli katosi ja huutonauru raikasi makkarissa...jonka herranen keskeytti kysymällä "oletko koskaan suudellut nurmo pipoista miestä?",ja toki sitä seurasi itse teko.

Ja heihei,väsymys...sen pidemmälle ei kuitenkaan menty. Joku roti,vaikka itselleni asettamien rajojen ylitse mentiin raajat holtittomasti sätkien.

Siitä siis tuli uneton yö. Ei vain enään malttanut nukkua,oli pakko nauttia siitä kun joku halasi ja vain oli siinä.

Annan sen anteeksi itselleni,koska olen tietoinen ettei tämä tilanne toistu pitkään aikaan.

Jäätävä itsekuri,kun maltoin aikaisin aamulla lähtiä vielä kämpille asti.Peilistä tuijotti epäeroottisin näky hetkeen,hiukset harakanpesällä ja meikit pitkin naamaa.

Tiedän,että jollain tasolla olen heikko...mutta annan sen itselleni anteeksi,vaikka myöhemmin itkisin asiaa...

midsummer vol.2

(Kirjoittelen tätä nyt 4:20 aamuyöstä -nukuttuani siis vain pari hikistä tuntia,joten kirjotusvihreitä varmasti on!-)

Eli juhannusaatto meni kiltisti perheaikaa vietellessä...vasta lauantaina päästimme pullonhengen ulos.

Olin aika julma,ja aloittelin kämpillä jo ennen varsinaiseen paikkaan siirtymistä. Malttamaton kun olin ja NIIN kovin janotti D8
Brutuksen kanssa kulutettiin aikaa soittamalla musaa,ja valmistelemalla herkkuja illan grillailuja varten...että saatoimme paikanpäällä oikeastaan keskittyä naukkailuun.

Kyytiä sai odotella,jonka takia täpyytimme mutta vihdoin ja viimein! Valtasimme Lihaksen vanhempien kodin,koska lähiö-idylli kuvasti enemmän juhannusta kuin keskustan betonihelvetti.
Juomat aukesivat juhlallisesti,kun kukin korkkasimme tölkit+pullot...ja aloimme uurtamaan ruuat loppuun. Vieläkin aika iso kysymys: kuka hitto on antanut mun heilua puolijuopuneena keittiössä firskarsin suht terävän veitsen kanssa?Keittiössä jossa yksikään ei pysynyt kovin pitkää paikoillaan?:''D
Fiksumpi olisi kai ollut jo aivan "Lellu,oleppa kiltti tyttö ja anna veitsi tänne nooin~ joo hyyvä tyttö<3"

Meillä oli tosi hyvät herkut,minä ja Brutus jotka emme syö lihaa,vedettiin erilaisia kasvisherkkuja.Rakastuin ikuisesti täytettyihin sieniin<3 Sopivasti ehdittiin ahmia melkein kaikki neljään pekkaan kunnes loput porukasta saapui.
Pakko sanoa,että se oli aika hämäränpeitossa mitä asunnolla on tapahtunut...varmaan olemme vaan istuneet,huutaneet ja nauraneet.Katsoneet kun Fabuster kusi Irin laukulle! :D

mie ja Lihas<3

Ehkä vetäneet kilpaa boolia?

Lopulta oli pakollista siirtyä keskustaan.Ihan naapureita ajatellen,ja sitä että jokaiselta alkoi olla juomat finaalissa.Huonosti juhannukseen varautuneet alkoholistit! Selvittiin onneksi halvalla,kun saatiin pari henkilöä kuskaamaan..sen sijaan että olisi pitänyt soitella taksia.

Ehdin ehkä juuri ja juuri laskea perseeni alas baariin päästyäni...kun katsoin kauemmas.

En edes ehtinyt kiroamaan. Jep,jep.Se herranen jonka kanssa ei sitten tullutkaan sitä toivottua sutinaa..päätti ilmestyä paikalle.

HULK!HULK!

Yritin olla ninja,mutta tokihan se katsoi suoraan muhun...jolloin iski vain paniikillinen ajattelu "ei hitto,pakko mun on kai sille puhua". Itseasiassa se ei sitten ollutkaan niin awkwardia. Mutta heipat voi sanoa playing it cool taktiikalle,kun herranen mutisi ihastuksestaan meikäläistä kohtaan.Mutta kun ei halua suhdetta niin ei :I Ei me kyllä paljoa ehditty juttelemaan,koska kuitenkin tulin oma poppooni kanssa ja päätin,että vietänkin sen ajan oman poppooni kanssa.

Koska väsymättömiä nuoria olimme,siirryimme teinihelvetti baariin kuluttamaan kaiken ylimääräisen energian tanssin muodossa. Oikeastaan koko porukka aiheutti sekaannusta keskenään...katoamalla ensisekunneilla. Joten loppuskenaario oli pitkälti tämä : Jossu and the boys.

Ja herranen!(huuteli baarinvaihdosta suunnitellessa,että mihin mä meen ja tuumaili josko jaksais seurata)

Herranen oli hämmentävä. Herranen otti ensimmäistä kertaa kontaktia.Fyysisesti siis. Huomaa,miten tönkössä suhteessa on ollut tai miten unohtanut jotain pikkujuttuja. Kuten miten pidellä toista kädestä kiinni.Sekin jo riittää hämmentäväksi,että herra en-tahdo-parisuhdetta muuttui joksikin herra en-malta-pitää-näppejäni-irti.

Ei se siinä pitkään viihtynyt,joten toivotin hyvät yöt ja oletin että halaamme. Noh,halasihan se...jonka jälkeen havahduin,että tämä oli jotenkin ehtinyt suutelemaankin.(kaikkien onneksi olin vain lyhyen hetken yllättynyt,en koko aikaa siis ollut ihan fisu!). Tilannetta säesti Arton "MITÄ VITTUA TÄÄLLÄ TAPAHTUU!?" huudahdus.

Herranen on joku creepy ninja,ja oli hetkessä kadonnut(pari yökutsua sain tekstareitse,mutta omaksi onnekseni oli mennyt täysin ohi).

Yritin purkaa omaa mitä täällä tapahtuu,olen hedelmä oloani tanssimalla täysiä.Se taisi onnistua,koska varpaassani on nyt ollut viikon rakko<3 

Myöskin meidän kanssa iloisesti juhli japanilainen vaihto-oppilas,joka hyvä ettei maagisesti teleportannut itsensä vain meidän seuraamme.

Huh,eli siis vähän sitä sun tätä tapahtui juhannuksena. Mitään en oikeastaan kadu...koska paljon mitään en muista,paitsi tärkeimmät!

Herrasesta ei ole parin tekstarin jälkeen paljoa kuulunut,joten tilanne tuskin kehittyy.

Nyt kyllä ihan aikuisten oikeasti hajottaa tämä,ettei saa nukuttua joten pakko kai pyöräillä minilenkki.

bye-bye bitches!

midsummer vol.1

Taidan olla näitä harvoja,jotka viettävät juhannuksen aattoillan kotonaan (?)

Kokopäivä ei kuitenkaan ole haaskauksen puolelle lentänyt. Onnellisesti Lerri herätti miut unikoomasta kertomalla,että tänään katsomaan vauvaa! Ehdin käydä suihkussa rauhassa,kun tuli viesti "pian!",eli pikapikaa aloin valmistautumaan (tein jonkinsortin ennätyksen;valmistautuminen vei 20minuuttia).
Joka oli hieman tympeää,koska tottahan toki äidillämme kesti -___-; Turhaa paniikissa kuivasin hiuksiani samalla kun kaadoin kauhealla paniikilla kahvia kurkusta alas.

päätettiin herneen kanssa,että päikkärit on paikallaan

Vedettiin kyllä sellaisetkin grilliruoka överit,ettei toisia olekkaan. Kahteen otteeseen. Viimeistä perunaa vedellessä meinasin jo heittää potut mäkeen ja kieriä pöydän alle nukkumaan.

Siskoni avokin ystäviä piipahti kylässä,ja eräs tyyppi herätti mussa kyllä sellaisetkin sympatiat.Ei ole sukua siskoni miehelle mitenkään...ja silti tämä jumaloiden haahusi herneen perässä,tuijotteli tätä lumoutuneena ja kutsui prinsessaksi. Järin kiehtovaa miten sellaisen hevimiehen oloinen jamppa vain suli,ja vaatimalla vaati saada vahtia toisen nukkumista.Jännä muutos.

Myönnän kyllä meidän ohjelman olleen järin yksitoikkosta: nauretaan vauvalle,naureskellaan vauvan kanssa (vaikka se tais ennemminkin piereskellä kuin hymyillä...tai sitten se pieru hymyilytti).

Leppoisan päivän pääteeksi leppoisasti nyt drinkkiä (huomenna vasta kunnon juhlat,ellei noi loput seurueesta ole tänään luopioita) ja The Street Fighter (DARLING!)

dark side of the moon

Ei mulla ole järjettömän henkevää ajatusta jaettavana,liian keskittynyt juhannuksen suunnitelmiin ja rakentelemaan mielessään herkkuruokia joiden voimin jaksaa juhlia (vaineskaa vitsii~on mulla alkomahooliakin pakattuna).

Mutta iloitsen kesän yhdestä kivoimmista jutuista: alennusmyynneistä.Ihan kuin niitä ei muutenkaan olisi...
Ja joskus malttaminen kannattaa! Koska olen ensikohtaamisesta lähtien pyöritellyt mielessäni Pink Floyd tunikaa,joka minua ihastuttavasti H&M:n rekissä joskus tuijotti.
Eikä hintakaan paljoa lompakosta isoa palaa haukannut: 10€,kaapaisin ihanuuden kainalooni ja riemukkaasti pompin kassalle heti lunastamaan.
Eli kiitos kiitos itselleni,että maltoin olla ostamatta sitä täydellä hinnalla ja kiitos kiitos että niitä oli tallessa muutama koossa 36 (joka sujahti päälle sopivasti.onneksi ei ollut isompaa kokoa,jonka kuitenkin olisin ostanut...ja se olisi iiiiiso virhe,koska en tajunnut miten sideboobsit nää vaan voi olla :''D)

Hurraan myöskin aiheelle,että olen onnistunut ilmeisesti pudottamaan edes muutamisen kilon.Vaikka kokeilinkin erityisen löysän mallisia shortseja koossa 36,ei ollut taistoa napin kiinni menemisestä tai siitä ettei ilma kulkisi. Jätin ne kuitenkin nyt rekkiin uinumaan,koska tuli liian alaston fiilis.En ole jalkojeni saatika reisieni suurin fani.
(hiuksetkin sai päivityksen takaisin punaiseen <3 kotoisa olo ja tuntuu sievemmältä <3)

uusi prinsessa ja paljon valtakuntaa

Halusin esitellä elämäni uuden valon. Pieni paketti,ja silti niin valtaisa rakkaus tätä kohtaan<3

Keskiviikkona 12.6.2013,klo 20:40 maailmaan ponkaisi uusi prinsessa. Jolta ei varmasti tule uupumaan mitään...ei ainakaan järjetöntä rakkauden määrää.
Joku ehtii jo miettiä  "mitä hittoa?? eikö se eronnu äijästään,eikä uutta ole?? miksi se on ravannut baareissa ja plaplaplaplaa!?"
Vastaus on simppeli: she ain't mine.Siskoni yllätti viime syksynä kertomalla,että hän on alkanut tehtailemaan pientä ihmistä ja muunmuuassa minulla on suuri kunnia olla tämän täti.

Ensikohtaaminen meni vallattomasti. Hyväkäytöksinen tirpana,joka vain nukkui ja sai kummallisia hikkakohtauksia.Välillä hymyili ja muistutti hivenen Andy Richteriä.
Ehdottomasti siis pidettävä perheessä,jos sama meno jatkuu! Mutta näin pienen ihmisen katselu oli kyllä aika hiljentävää...hyvällä tavalla. Hämmennyin miten paljon sydän suli,kun katseli pikkuisen nyytin tuhinaa...ja varsinkin kun sitä piteli miettien "toivottavasti säkin kiinnyt muhun,kuin mäkin kahteen lemppari tätiini.toivottavasti meille tulee yhdessä mahtavaa"
Ja vaikka lapsettomana nauranut sille,että kaikki vauvat näyttää samalta..pakko kiertää se mielipide ja todeta,että kyllä minä tämän neidin tunnistaisin sadan vauvan seasta.

mielummin eri teille

Taisinpa aikaisemmin puhua perhosista vatsassani? Perhoset on ja pysyy,mutta toiveajatukset siitä että jotain mukavaa uudesta tuttavuudesta olisi revennytkin: ne toiveajatukset on kyllä jo ihan kävelleet matkoihinsa.

Olin hyvin tietoinen mimmoisia asioita kyseinen herranen sulattelee..silti päätin olla kuitenkin kova ja osoittaa,että jos vain tarpeeksi näytän miten paljon MÄ pidän,ne kipeät asiat olisi jo historiaa.
Kuitenkin viikko sitten,herranen kietoi kätensä ympärilleni ja totesi "mä en nyt vaan pysty suhteeseen.mä oon pahoillani,niin pahoillani"
Pari lasillista nauttineena nyökyttelin suht väsyneenä,että ymmärrän hyvin.Ei,en kuitenkaan tajunnut...en tajunnut miksi.
Säntäsin vain ulos,ja ehdin juuri ja juuri viittoa Brutukselle että teen pakoa...vasta sopivan matkan päässä suusta irtosi jotain kummallista ulvontaa ja ujellusta.

Yhtäkkiä ne pakit tuntuikin NIIN pahalta.Ja tajusin vasta ihastuksen määrän vasta sen jälkeen.
Perästä seurasi tekstiviesti "oikeasti sä et tajua miten pahoillani olen.en mä halunnut loukata ketään.voinko mä soittaa?tahdon selittää"
En nyt ole varma mitä olen valmis kuulemaan,tai mitä itse sanoa.Joten osaltani tuli vain kaunis kehoitus,että sulatellaan juttuja omalta taholtaan.Hän selvittää asiansa kuntoon,niin että ehkä mä pystyn jopa joskus vielä katsomaan silmiin ja toteamaan etten ihan turhaa kehoittanut yhteydenpidossa tauon pitelyä.

Pidän itsekkin henkevän mietiskelytuokion. Mietin miten itse selittäisin itseni (en tiedä,jokin herrasessa on vaan niin erityistä,että tahdon selittää myöskin joitakin hassuja juttuja..vaikka hänhän ne selitykset varmasti olisi enemmän velkaa).Mietin kysymyksiä,joita esittää...tai ainakin vähemmän äkäiseen sävyyn.
Se on vaan järin kummaa: miksi lähteä alunperinkään jonkun tytön kanssa kahville,kävelylle,parille jne jos jo tietää mitä omatunto kertoilee?Tai miksi kietoa kädet toisen ympärille samalla,kun tietää että aikoo piirrettyjentyyliin tiputtaa pianon toisen niskaan rämisten?

Noh,ehkä joskus saan kuulla selitykset kaikkeen.Ja voidaan sen jälkeen jatkaa eri teille paremmin mielin.
Miksi puhun eri teistä,enkä haaveile että jatketaan samaa polkua käsikädessä? Koska pessimisti ei pety!Ja en aijo jäädä roikkumaan toiveikkaasti odotellen,koska muka olisi valmis johonkin muuhunkin kuin random istuskeluun paikassa random X.Koska jotenkin musta tuntuu,että herralla on pitkä matka edessään muutenkin,pääkoppansa ja asioidensa kanssa.

Ja minä...nostan leuan pystyyn,ja yritän tavata lisää jännittäviä ihmisiä...

butterflies

Kesä kesä kesä! Se innostuttaa hirveästi...kaikkeen muuhun,kun bloggailuun. Ihan kuin muutenkin olisin ollut tässä touhussa viime aikoina järin aktiivi.Mutta voin sen ihan ylpeänä todeta johtuneen ihan sosiaalisestaelämästä.
Kyllä,ihan kämpästään ulos harppaamisesta ja muiden ihmisten kanssa juttelusta on kysymys!
Minä,joka on muuten ollu aikalailla pipopäässä peiton alla,neljän seinän sisällä.
Se oikeastaan ilahduttaa miten äkkiseltään on tutustunut uusiin hauskoihin ihmisiin...ei ole juurikaan ollut ronery feeling.Eikä juurikaan yksinolo surettanut (yksinololla tarkoitan tätä sinkkuilua).

En toki ole unohtanut vanhojakaan kasvoja...Punttikissojen yksivuotisuutta tuli juhlistettua ihanien kisujen kanssa.Siihen iltaan mahtui humalaa,naurua ja tanssia (kiitos Neiti Rubinstein!<3).
Ja heti pian sen jälkeisenä viikonloppuna pistettiin Törnävänsaareen roller disco.Kuka nainen voisi enempää pyytää...loistavaa fiilistä,hauskaa läppää ja mahtimusaa?

Muutenkin yksi viikko oli onnistunut...tapasin erään kaksilahkeisen.Ei ihan mun tyypillistä makua,mutta herranen oli niin hauska ja vaikutti miellyttävältä. Varovaisena persoonana yllätin itseni...kirjoittamalla paperiin numeroni,ja päälle toteamalla "tahtoisin sun kanssa kahville joskus".
Ei muuten ole kaduttanut...kyseisen herrasen kanssa peräti tekstaillutkin.Ehkei niin tiuhaan tahtiin,mutta se että toinen edes on kehtaillut vastailla on jo plussaa.

Ei se toki kahvittelu jäänyt puheentasolle,ja pelkkään tekstailuun.Viikko sitten tapasimme Assjoen yhdessä kivoimmista paikoista..Kampusrannalla.Yllätyin jopa koska se oli herran ehdotus (termarit ja hyvä ympäristö).
Voitte arvata miten jännittynyt olin koko hemmetin ajan...edes se yksi tai kaksi nautittua siideriä herrasen kanssa ei rentouttanut ollenkaan.Oikeastaan se vain pahensi oloa...vaikka viihdyinkin hyvin.
Yllätyin miten erilainen mies se onkaan Anttiin verrattuna..avoinna heti tuntemattomalle,herrasmiesmäinen ja melko vilkas sopivasti.
Missä hitossa tämä herra on ennemmin ollut jemmassa? Missä!?
note:huomaatteko,miten kirjoitan sydämet kuplien tätä tekstiä?

En uskalla sanoa,että tunteet olis jotenkin molemminpuolisia..aika näyttää. Mutta nautin vain siitä olosta,miltä tuntuu hymyillä ja olla ihastunut.Miltä tuntuikaan se,että jokin tai joku sai perhoset lentelemään vatsassa tornadon lailla.
Tai miltä tuntui,että istuu iltaa muuten vain mahtiporukan kanssa ja nauraa meikit poskilla.

jämäpala klöntykkä

Mulla ei ollut järin klara vappen,koska koko viikko meni flunssan kanssa tiiviisti peiton alla "kuherrellen". En ollut ilahtunut,koska koko ajan oli vaikea fiilis.
Silmiä piti tappaa tapittamalla järjetön kasa elokuvia+ sarjoja (Alfred J.Kwak monettako kertaa pyörimään<3).

Naama oli turtunut ilmeisesti,koska sitä ei tuntenut...ellei olisi pesäpallomailalla hellästi taputellut.
Ja ääni...olisittepa kuulleet! Suusta tuli sellaisen tummanmiehen pornoääni...että sillä olisi kelvannut pirautella pilapuhelu jos toinenkin.
En kuitenkaan kehdannut 8(

Ja järkevä ihminenhän jäisi siis tuossa kunnossa petiin?
Itseni onneksi en kuitenkaan sellainen ole! Joten keskiviikkona kuitenkin lähdin istumaan leffateatterin penkille. Oli pakko,olisin kai kiipeillyt pian pitkin seiniä ja ulvonut,jos en olisi päässyt hetkeksi ulos.Suuntasinkin parin kaverin kanssa katsomaan Ironman kolmosta.
Ja oman olon uhmaaminen kannatti...olin yllättävän hyvin mukana koko elokuvan ajan,ja jatkuvissa täpinöissä että edes hetkeksi unohtui,että tässähän oltiin kipeänä.Ja toki kökköolo unohtui kun sai katsella kuumaakin kuumempaa RDJ:tä<3 NAMS!

Muutenhan viikolla ei oo tapahtunut mitään (ellei lasketa omille jutuille hekottelua),paitsi perjantainen reality check.
Näin Anttia,oli hivenen vaikeaa kommunikaatiota koska mä en saanut edes puhuttua,joten oikeastaan tyyppi hoiti keskustelun.Eikä niin fancysti!
A:Tapasin eilen tytön.Se vaikutti tosi kivalta
mie: yhym~niin?
A: Niin...että aattelin viedä sen kahville.Onko se hyvä ajatus?
Kohauttelen olkiani hämilläni,ja mietin pienessä päässäni miksi tätä pitää multa kysellä.
Laiska tuijotukseni kai tulkittiin lisäuteluiksi,koska sitten jatkui taas tarinointi:se tykkää Adam Lambertista,ja se kuuntelee suomiheviä.
Laiska tuijotus,joka sai vähän ärsyyntyneitä vivahteita,kai tulkittiin joksikin tell me more about it katseeksi. Koska opin myös asiat: hei jee se ei ole teini,vaan 29-vuotias ja se rrrrrakastaa jääkiekkoa.

En tullut mustasukkaiseksi.Lähinnä vähän ärsytti seuraavat asiat:
-Tyyppi,pari askelta taaksepäin.Tapasit muijan torstaina,ja oot jo hyvä ettet vihille matkaamassa.
-Mitä päässäsi kulkee,että kerrot heti eksällesi.Toki,ollaan hyviä ystäviä,mutta rajansa silläkin mitä kertoa...koska entinen on entinen,ja niille ei kaikkea kerrota (vaikka ihan kiva,että arvosti niin paljon että ilmoitti tuollaisen asia.Sen toki olisi voinut tehdä vasta kun olisi tapaillut muikkelia pikkasen pidemmän aikaa).
Tai ylipäätään,mitä helvettiä päässäsi kulkee ettet tajunnut lopettaa lauseeseen "tapasin mielenkiintoisen tytön" the end.Olisin siitäkin jo poiminut kaiken tarpeellisen.
-Minä helvettinä se nyt sitten on pitänyt mua..teininä ja avaruusoliona?Miitäää? :D
-Minä,joka on sosiaalisempi kuin ennen,yritän ihan jo huvinvuoksi tutustua ihmisiin...en tapaa ketään sellaista,jota himoita.Ja NAPS,toinen tapaa jonkun kun ehkä jotain kolmatta kertaa uskaltaa keskenään ulos. What is this shit!? O_O
-Olettiko tämä munkin nyt istuvan jossain pimeässä nurkassa,eikä ees kerran hairahtanut tekemään edes jotain jommakumman sukupuolen kanssa..kun piti niin iloissaan julistella,että hän nappasi jonkun?

En käsitä nyt ihan oikein koko kuviota,ja tosi pitkään tuntui sellaiselta jämäpälä klöntiltä joka ei kelpaa kellekkään.
Hetken kuitenkin tuumittuani tätä asiaa...parempi odotella sitä kuumaa häröpalloa,kuin napata eka vinkuvonku,johon sattuu kompastumaan.
So Tennant,where are you...I'm waiting!

Olen puhunut,ja tässä tuli kyllä täysin kaksi toisistaan irtonaista asiaa.Mutta sitä ei taas osaa ennustaa,koska seuraavan kerran oikeasti innostun kirjoittamaan.

time to relax

Ollut aika zen-päivät...reggae jymissyt kaijuttimista (kyllä,kesäfiilistelen),suitsukkeita poltellut ketjulla ja antanut ajatusten tasaantua.
Nautin siitä,että on osannut taas antaa aikaa itselleen eikä pääkolmantena jalkana loiki joka paikkaan.

Sid Vicious ei kyllä ole kovin zen...en anna sen häiritä! :D

uutisia,uutisia...mummo on hengissä!

Tarvitsisin jonkun suunnitelman,näin tekstien suoltamisen suhteen. Tunnun sylkevän ulos mitä sattuu,ja silloinkin kun yritän tuumia jotain fiksua..iskee ylisuorittamisen tunne ja kaikki tuntuu olevan sosetta.Siksi taidan vetää överiksi,ja antaa sitten tosissaan aivopierut.

Viime ajan kuulumiset (materia rakkaus tulkoot myöhemmin).
Meneillään on pahempaakin pahempi tupakkalakko,koko ajan ahdistaa. Ja olo on jotenkin ihan väärä.Hermot napsahtalee poikki kuin suonta ohuemmat risut.
Tarkoituksena olisi ihan tosissaan kitkeä pahat tavat ulkes,ja ehkä tupakoinnin lopettaminen edesauttaa kilon jos toisenkin rapistuksen ojan pohjille kuolemaan.

Mut on ikäväkseen käsitetty myöskin ihan väärin! Ystävyyssuhde,joka on toisen osapuolen kohdalta alkanut lähettää suhtkoht läheisyyskammoiselle itselleni omituisia viboja.
Ja tuntuu pahalta jos joudun nyt heittämään pitkäkyntisen kissan pöydälle.Ja nolata itseni,jos toinenkin piti tilannetta ystävyyssuhteena..mutta itse käsittänyt taas jotain ihan rinkulalleen.Kuten yleensä onnistun tekemään.
Vihaan ihmissuhteita,niissä pitäs kun pitää olla jotenkin kykenevä lukemaan toisia ihmisiä.

Olen myös toiminut vastoin ihan omaa moraaliani,ja yllätin itseni erään tyypin vierestä.Koko tapaus herätti päässäni melkoisia mitä helvetti viboja,kun silmäni aamulla kauniisti aukaisin. Onneksi ei ollut ihan random...tai toisaalta,parempi olisi ollut (pois tieltä,pois mielestä..unohtuu helpommin).
En yleensä edes harrasta yhden illan juttuja...mutta kai uteliaisuus ja sinkku-minä ryntäsi norsunlailla kaiken järjen yli.
Sen voin kyllä koko tilanteesta sanoa : ei enään ikinä,ei varsinkaan tuon tyypin kanssa,jos villi sinkku taas repii itsensä vapaaksi.
Koko tilanne oli vaan niin...en edes kestä kuvailla,kun nauran jo vedet silmissä. Ihanasti pari päivää sitten vielä kyseisen herrasen tapasin...ja oli kyllä pokanpitely ongelmia.
Tuntuu,että senkin osalta sössinyt elämässäni...mutta kukapa ei olisi humalassa tehnyt jotain virhettä?
 Ja opinpa itsestäni etten ole tuon tyyppinen henkilö,ellei kyseessä ole joku tingle in my pants tyyppi (David Tennant ei kyllä taida hetkeen kaupunkini kapakoihin eksyä 8( ).

Muuten en kyllä voi jakaa mitään hupsun hauskaa...muuta kuin,opin olevani laaman ja alpakan rakkauslapsi (kiitos ihana Brutukseni tästäkin).
Olen loikkinut haavemaailmoissani...Downton Abbeyn hienoissa siniverisissä piireissä...ja välillä juossut hullun miehen perässä,joka matkaa ajassa ja avaruudessa sinisellä boksillaan.

Pitää nyt pari päivää odotella kiltisti,kunnes saan esitellä materiarakastumisen kunnon tulituksella <3

green hair project

 Sanonko että voi pupu!
 Sain Carlitokselta säkillisen aivan herkullisia värejä ja kaksi purkkia herätti mun päässä sellaisen AHAA elämyksen,etten voinut muuta kuin toteuttaa sen \\o

Seuraavana päivänä kipitin innoissani Tokmannille,silmät kiiluen. Olin kuullut legendaa,että Tokmannissa olisi erittäin toimivaa värinpoistoa.

Pestasin Antin samana iltana sitten sivelemään tökötin päähäni. Hekottelin vain sille,että toinen on edelleen turhan kärsimätön mun hiusten parissa (kuulemma pääni on metsä-ajatusten,kuin hiustenkin määrän mukaan).
Joo,hienostihan se sinällään meni..siihenkin asti kun odottelin värinpoiston vaikutusta. Sitten alkoikin jäätävä polttelu..siis se oli ihan käsittämätön.
Juoksin suihkuun,ulvoen samalla.Päätä edelleen poltteli ja tuskastutti.Antin piti sitten tulla hätiin ja alkaa huuhtelemaan tukkaa systemaattisesti ja olla repimättä parhaansa mukaan karvoja päästäni.
Vaikka se nyt oli mahdotonta koska niitä muutenkin rapisi ja ropisi joka hemmetin käänteessä.
Aloin olemaan sydänkohtauksen partaalla,koska näytti tosissaan siltä,että seuraavana aamuna tyynylle jää lepäämään isomytty miun tukkaa.
En olisi varmaan kestänyt sitä paniikkia ellei se yksi nyt olisi ollut siinä,selvittanyt takkuja sormin...levittänyt hoitoainetta hiuksiin ja tapittanut etten ole niin shokissa,ettei nukkuminen luonnistuisi.

Sain nukuttua,ja aamulla Antti palasi tutkimaan kestääkö mun hiukset ees mun visiota.Hekottelin vaan koko ajan,ja välttelin peilejä kun väri oli levitetty päähän. Oli kyllä niin mielenkiintoinen ajatus.Täydellinen potkaisu taas mukavuusalueelta,jonnekkin hevonkuuseen että huhhuh!  
Silti kuitenkin rakastuin tähän<3 

Siksi seuraava asia harmittaakin...Tampereella ollessani törmäsin sukulaiseen.Juuri siitä pesueesta,jossa sen perheen kaikki naiset ovat sellaisiakin kalkattavia kanoja joilla ei mikään tieto pysyisi omana.Joten jouduin illalla soittamaan äidilleni,ja päätin kertoa itse tukastani ennenkuin joku muu ehtisi.
Noh...onnekseni välissämme oli useampi kilometri..koska jopa Suvi kuuli mitä äitini hälisi luurin toisessa päässä.
"Aina ei pitäisi olla NIIN huomiota herättävä!! Onko se nyt hienoa!?"
Ei siinä edes kehdannut sanoa,että on se hienoa.Pidän siitä.Tai sitä,että rakastan luonnottomuutta...eikö se ole jo tullut muutenkin selväksi?
Noh..tänään tuli viimeinen niitti keskusteluissa...kun yhtäkkiä tämä keksi soittaa "noh?joko sä oot hankkinu normaalimman värin päähäs?Ethä sä enää näytä naurettavalta sirkuspelleltä?Ai NYT KYLLÄ VÄRJÄÄT NE POIS!"
En jaksanut kinata..joten taas huomenna taitaa kuolla aimokasa hiusta.Vaikka sitä yritti hiljaa selittää,äiti rakas mun tukka ei kestä ja kuka se mua aina varotteli jatkuvasta hiustenvärjäilystä.
R.I.P vihreätukka ja ens kerralla kerronkin kiiltävästä kaljustani<3                                                                                                                                                                    

karhu isoisäni

Lupasin iloisempaa tekstiä.I failed!Koska on asia,jota en ole käsitellyt...ja tarve avautua!Anteeksi,jos teksti on sekavaa ja poukkoilee...kirjoitan tätä itkun lomassa.
Onko elämässäsi joku,jota ei mieti moneen vuoteen...kunnes tulee tekijä,joka laukaisee sellaisten muistojen ryöpyn?
Pari viikkoa mennyt niitä ajatuksia käsitellessä. Hämmentää,koska ajattelisi että näinä vuosina se olisi jo systeemeistä vedetty.Käsitelty ja pinoon.

Pappani kuolemasta on jo tosiaan useampi vuosi hurahtanut. Ihan tarkalleen,jos oikein laskeskellaan niin ylitse 10vuotta.Olin 8vuotias,ja oli vuosi 1998.
Muistan vieläkin sen elämässäni ei niin hienon hetken,kun isä soitti kertoakseen pappamme kuolemasta. Jaoin siskoni kanssa silloin yhteisen makuuhuoneen,jossa oli lankapuhelin. Se soi ja soi keskellä yötä.
Pöpperössä mutajin jotain,isä vain käski ojentaa puhelimen siskolle. Tämä höpötteli hetken,ja tajusin sentään kysyä mikä juttu tämä on (ennemmin tuli mieleen,että taas isämme humalassa soittelee).
Sanna mutisi vain "pappa on kuollut". Ja molempien reaktiot on olleet tasoa aijaa,takaisin untenmaille.
Melkoisen jäätävää touhua,ja aamulla koko asian ajatteli olleen unta.
Kukaan meistä ei itkenyt...ei edes hautajaisissa.
Ei edes oikein sen jälkeen.Jenni vain kertoi nähneensä useamman kerran unta papasta,ja luullut nähneensä ajelemassa traktorilla Nurmon keskustassa.

Koko asia on unohtunut sen jälkeen.
Eräs sunnuntai (viettäessäni yöni mummoni luona),päätin viihdyttää itseäni katselemalla vanhoja kuvia. Toisaalta se on hienoa viihdykettä..katsoa millaista elämää mummo on viettänyt papan kanssa.
Mutta järkytin itseni samalla useasta asiasta: olin unohtanut miten monta vuotta papan kuolemasta on,sitä etten käsitellyt koko asiaa ikinä kunnolla (voiko toisaalta olettaa,ollut niin pieni etten varmaan edes osittain ihan totaalisesti edes käsittänyt koko touhua),ja miten olin voinut unohtaa koko herran ulkonäön.

Ainahan siis pappani muistan vanhana miehenä..tai no vanhana ja vanhana.Mutta tämän nuoruuskuvia katsellessa...voinen todeta,että pappani on ollut komea mies! Kuin suomalainen iskelmä/elokuvatähti.
Olisin kyllä tahtonut kuulla millainen tyttömagneetti pappani on ollut..poliisin asussaan.
Ne kasvot olivat hukkuneet moneksi vuodeksi usvaan...ja piirtyivät taas tarkasti muistiin.
Tokihan jonkinmoiset muistikuvat mieleen on piirtynyt.Se melkein kalju,harmaa pää (siis hiukset..ei pää :D).Se jukeliton maha mikä äijällä oli! Enkä muista olisiko kauheasti hymyillyt...vaikka joskushan taisi hekotellakkin omille jutuilleen. Ankara katse taisi kasvoilla kokoajan olla,mutta en kyllä muista pappani olleen kyllä mitenkään pelottava. Se oli sellainen hiljainen herra,joka tykkäsi järjettömästi makkarasta ja harmonikan soitosta.
Se järjettömän kokoinen kroppa vaikutti (no vaikuttaa edelleen) nallemaiselta ja pienen lapsen vinkkelistä oli yksi maailman turvallisimmista syleistä.
Jos oikein muistan..niin aina paniikin iskiessä hakeuduin pappani huomaan turvaan mielummin kuin mummani.

Kaksi asiaa muistan kyllä täydellisesti! Sen sinisen Ford Sierran,joka haisi pahalta...rumat istuimen suojukset (sellaiset oikein oksettavat seiskytluvun muotiluomukset).Silti siellä oli hauska istua,jopa nukkua.Joka viikonloppu isän luona kyläillessä..pappa sen kärräsi isälle,syystä X. Isäni kirosi aina autossa ilmeneviä vikoja.
Nyt kun tarkemmin mietin...siis Kauniston suvussa ei ole tapana herkistellä,ei edes naiset,kaikki hoidetaan huumorilla tai sitten rivien välistä..että olikohan tämä papan joku oma tapa kertoa että kaipasi meitä ja halusi viettää typeränkin syyn lomassa meidän kanssa aikaa?
Koska meidän suvussa äijät on autojensa suhteen tätä luokkaa:jos se on mäsä,eikä kahdenkaan korjauksen jälkeen ole hyvä...vanha mäkeen ja edes jotenkuten toimivampi tilalle.
Hymyilyttää...se vanha murjottava järkäle omasikin herkänpuolensa :)
Meille keksi mielellään lempinimiä,omani olivat: hattivatti ja pieru-Iita.
Isäni veli kutsuu edelleen hattivatiksi...ja osittain tekee surulliseksi.Mutta ei pahoin.

 Pappani ehti nähdä kaikki lapsenlapsensa,enemmän tai vähemmän kasvaneina.Mutta kirpaisee se,että tämä ei kuitenkaan koskaan nähnyt miten me kaikki kasvettiin aikuisiksi...tai ollaan edelleen sillä kasvumatkalla.
Jäi näkemättä miten joku meistä sai lapsen,meni naimisiin...valmistumiset,yo-juhlat.Kaikki jäi välistä.
En yleensä usko taivaaseen...mutta kai osittain toivon,että sieltä pilvenreunalta se katselee ja hymyilee meille kaikille.
Se on hirveää miten monta vuotta viiveellä käsittää,miten rakas henkilö on poissa.
Kaduttaa,etten koskaan kietonut pikkukäsiäni ja kertonut miten rakas ja turvallinen tämä oli.

Kerrotaan se sitten näin,toivotaan että viesti menee perille asti.

Pappani on tässä vasemmalla.

what happened in a last episode

Johan sitä on vietetty monen kuukauden hiljaiseloa.Bloggauksesta ja ilmeisesti elämästäkin ollut omalla tauollani.
Joulu stressasi ihan järjettömästi;kaikki otti päähän,mikään ei kiinnostanut ja jokaikinen pikku asia raivostutti.
Ihan kuin vettä myllyyn nakellakseni Antti eräs ilta joulukuussa kertoi,että ei tiedä onko suhteella tulevaisuutta.
Silloin kaiken muunkin hirmun keskellä olo oli lohduton,masensi ja itketti.Jatkuvalla syötöllä.Suihkussa käynnit venyivät yleensä koska se oli ainut paikka jossa sai rauhassa itkeä lohduttomasti.
Muuten yritinkin esittää kaikille reipasta,ettei huoli kasvaisi.

Jouluaatto oli kamalaa.En kyennyt kertomaan oikein perheelle,ettei tuhlaisi rahojaan tälle herralle lahjojen osteluun. Vaikka itse siihen sorruin.Ja muutenkin...jotenkin vain oli erittäin vaikeaa aikaa.
Muutenkin poukkoilin päin seiniä; äidille takaisin muutto ei ollut enään vaihtoehto.
Onneksi Suvi muru potki perseelle ja rohkaistuin etsimään omaa kämppää.
Aluksi etsiminen oli kankeaa,mutta kun piipahdin kyselemässä kaupungin omistamia kämppiä ;löysin heti ihanan kodin<3
Peruskorjattu,sopivan sivussa silti niin sopivan lähellä kaikkea.Kokoa tarpeeksi,eikä liikaa ilmatilaa :D

Muutto oli itseasiassa 31.12.2012,joten arvaatte ettei paljoa uutena vuotena juhlittu.
Ensimmäiset yöt oli omituisia..en kyennyt nukkumaan.Vierastelin paikkaa,vierastelin tuntemattomia ääniä ja pahin kaikista: piti nukkua yksin. Se oli omituista henkilölle,joka oli aina tottunut käpertymään toisen kainaloon.
Aloin kuitenkin reippaasti asennoitua elämään yksin,olo henkisesti koheni. Kai se teki tehtävänsä,ettei tarvinnut kohdata Anttia jokaikinen päivä ja joka hetki.En olisi enään kestänyt sitä säälivää katsetta.Sitä että toinen miettii,koska romahdan kasaan.
Joten nyt mietitään varmaan,että miten meidän suhteen kävi? :D
Erohan tuli,itkin järjettömästi kaksi ekaa päivää...4vuoden suhde takana.Mutta onneksi niitä päiviä ei tarvinnut viettää yksin...makasin Tiiturakkaani luona,tämän ollessa töissä vietin aikani kahden pissajorman kanssa sohvalla makoillen.

Nyt vointi on onnistumeepi,hetken sulattelun jälkeen kerroin järjestelmällisesti kaikille vähänkin tärkeille että se on ohi.Ja tajusin vasta jälkikäteen miten helpottunut olo mulla olikaan. Se on ohi,syksystä lähtien alkaneet vaikeudet on mennyttä elämää ja nyt niska-perse otteella potkiminen eteenpäin.

Toki perjantaina sain sellaiset itseinhon puuskat,jotka vainosivat lauantaille asti taidokkaasti.Mutta pari hyvin nukuttua yötä niin olen kuin uusi lelu,jonka saa jotenkuten näperreltyä ulos boksistaan.

...jatkossa ehkä vähän toisenlaisia aiheita ja nyt kun vähän virkeämpi olo,tekstiäkin lisää...

aiheeseen liittymätön chibi-me

Shaked and baked.

Vaikka takaraivossa koputtelee monta teksti-ideaa ja ajatusta mitä kaikkea rustaisin ylös...päätin loikata vaivaisesti vain viikon taaksepäin ajassa.
Eli paljon hehkuttamaani Shake 'n' Bake ravintelin pyörittämiseen ravintolapäivänä.

Aamu ei tosiaan ollut helppo. Aikainen herätys,tukka meni miten itse tahtoi (miten edes saatoin yllättyä tästäkin).
Antti veti sikeitä,eikä ottanut herätäkseen vaikka leikittelin kaikilla mahdollisilla katkaisimilla.
Nakkelin kahvipurkin raivoisasti pitkin keittiötä,ja sellainen siivoushirmu kun olen...aloin imuroimaan.
Joo-o,siinä vaiheessa herra mönki ylös kun aloin olla kutakuinkin valmis...ja todennäköisesti aiheuttanut saunatontulle tukahtumis kuoleman.
Kiireiset valmistelut Nuorisotalolla. Sellaset 2h aikaa saada kaikki edustuskuntoon.IIKKISTÄ!

Pian kello jo tuijotti sen verran,että alkoi pirtelöiden epätoivoinen sörssäys.
Oikeen oman elämän säätöä,vaikka loppujen lopuksi oli ihan hauskaa.
Ja tottahan se piti,että my milkshake brings all boys to the yard.Jäätelöä kun kului valehtelemattakin varmaan sen 20litraa :'D
Osa ehkä suli sormiin,ja lattialle (näky oli varmasti seksikäs...näytti enemmän,että nurkassa olisi joku vip-bukkake show).

Jotenkin päivä oli finito,Hyvästelyt viimeisille asiakkaille.Kassat käteen ja armotonta laskemista. Kokonaissumma 700€.Että mitäs helvataa :D Ei tosiaankaan varauduttu tuollaiseen summaan.
Se parisataakin olisi ollut yhdistykselle enemmän kuin tarpeeksi. Mutta hyvä me! \o/

Asiaahan oli siis pakko juhlistaa illanmittaan Stilliksessä.Vain osa joukosta oli paikalla,mutta oli hyvä fiilistellä edes niinkin.
Oltiin taas melkoisia kummajaismagneetteja...tosin unohtumattomin oli herra Kaappi.
Isokokoinen kuin mikä,tissit samankokoiset kuin mun pää...käsistä kokonaiskuvana puhumattakaan.
Ja sitten esitteli vielä erittäin ylpeänä ostamaansa kulpa wolkkaria.Soma auto,mutta miten helvetissä sellanen jättimäinen mies mahtuu NIIN pieneen autoon O_O MITEN!?

Tosin tämähän postaus ei ole omistettu herra Kaapille saatika tämän haballe...

waiting for a shake 'n' bake

Tik tok...päivät lähenee,stressi kasvaa. Uuni tuijottaa vihaisesti.
Joukkueemme ravintolapäivä lähenee. Vaikka kaikki onkin puolivalmista,takaraivossa koputtaa ääni että vielä on tekemistä.
Itse uhrannut vielä ajatustakaan leipomiselle,eikä tarvittavia leipomuksiin ole todellakaan hankittu >__< Myöskin stressaa meidän fiftariteema...

Jotain positiivista,nimittäin saatiin viimehetkillä jopa jotain mainosta jaettavaksi...vaikka facebookissa onkin jo mainosteltu jonkin verran.
Kuitenkin,jos joku Seinäjokinen on tämän ehtinyt missata ja törmää asiaan näin...tervetuloa \o
Tarjolla :
-cupcakeseja erimauissa
-cake popseja
-pirtelöitä
Eri erityisruokavalioille tarjolla siis kaikenmoista.
Myöskin rohkeasti tutustumaan roller derbyyn lajina,sekä tapaamaan ihania neitoja! :3
Shake 'n' bake 17.11

(Tarkempaa raporttia,kun varsinainen tapahtuma on käyty läpi)

Assjoen naisenergiaa

 Monta ideaa mielessä,mutta ensimmäisenä tättärärää!
Meidän ihana joukkueemme oli eparissa. (Paikallinen mainoslehti lähinnä).Mutta mainos on aina mainosta :)

Juttu löytyy täältä : *klik*
Jos jostain maagisesta syystä tätä ei löytynyt,tässä mun hienot kuvankaappaus taidot : D

Kuva herätti kyllä melkoiset wtf tuntemukset.
Ja siskoni fiksuna eilen ilmoitti,että hänellä oli vaikeuksia löytää mut tuosta kuvasta. Vaikka naama ei muuttunut mihinkään,ja hiustenvärikin ollut parisen kuukautta suhtkoht sama.

latest news

Ohops,jotenkin tämä unohtunut! :D Okei,rehellisesti sanoen pääni ollut melkoisessa sumussa ja väsymys. Kutsun kyllä tätä tilaani syysmasennukseksi,koska ei ole juurikaan mikään napannut tai inspiroinut.

Kuten kaikille onkin niin valtaisa yllätys,niin syksy tuli ja pian sekin meni. Pian siis voi taas harrastella miljoonaan vaatekerrokseen hautautumista,villasukkien jalkaan nykäisyä ja pimeinä iltoinan löhötä sohvalla kaakaomukin kanssa<3 Parhautta.

Voisin vain esitellä turhan pilipali postauksen,kertoen elämästäni.

Elikkäs,viimeksi kun annoin itsestäni kuulua olin Tukholmassa viikonlopun :)
Nautin ihanasta kaupungista,hyvästä ruuasta ja miellyttävistä ihmisistä. Ja toki viikonlopun kohokohtiin kuului Inoranin keikka. Oli aivan mahtavaa,ja oli uskomatonta tuijottaa kyseistä artistia ihan parin hassun sentin päästä.Ja ihan samalla tasolla soitti,eikä jossain minne pitää tuijottaa niskakenossa :D
Rahathan katosi kuin aavelaiva sumuun.
En silti kadu mitään...paitsi,ehkä universumin surkeimpien kenkien ostoa.

Vietin myös jokin viikko sitten Suvimurun luona viikonloppua. Se sisälsi herkuttelua,viinin ryystöä sekä derbyä!
Se oli kyllä aika jännää katsottavaa,vaikka olin säännöistä pihalla kuin käki (hyvä NSO minä,peukut).
Lopputulos oli villit 203-75. Tampereen Rollin' hoesit kyllä rökitti Tukholman kakkosmaajoukkuetta niin,että melkein meinasi jännitys kadota.
Kyllä siihen viikonloppuun harmiakin riitti,ja ehkä alkoholia katosi harminkin takia...vaikka kaikki nyt on onneksi hoidossa.
Eräs vain aiheuttaa aina niin järjettömän määrän päänsärkyä elämääni.Ja tein sen selväksi kiukkuisilla tekstiviesteillä,että nainen rakas rakastan mutta saatana.

Onneksi elämä ei kuitenkaan ole täysin kiukuttelun ja masistelun parissa mennyt,koska yliviikko sitten sain sellaisia uutisia että aina kun muistelen niin huulet väänty idioottimaiseen hymyyn.
Enempää en asiasta voi sanoa,koska ei tiedä koskaan mihin tämä maailma kääntyy. Pessimisti ei pety todetessaan,että kuitenkin maailma on taas väännelty mullinmallin. Vaikka peukut kovasti heiluukin pystyssä.
Eikös ole ärsyttävää,kun kellään ei ole hajua mitä sekoilen? :D

Mutta näihin tunnelmiin...kaakaon ja käärretortun parissa nauttimaan Emmerdalesta.