Taisinpa aikaisemmin puhua perhosista vatsassani? Perhoset on ja pysyy,mutta toiveajatukset siitä että jotain mukavaa uudesta tuttavuudesta olisi revennytkin: ne toiveajatukset on kyllä jo ihan kävelleet matkoihinsa.
Olin hyvin tietoinen mimmoisia asioita kyseinen herranen sulattelee..silti päätin olla kuitenkin kova ja osoittaa,että jos vain tarpeeksi näytän miten paljon MÄ pidän,ne kipeät asiat olisi jo historiaa.
Kuitenkin viikko sitten,herranen kietoi kätensä ympärilleni ja totesi "mä en nyt vaan pysty suhteeseen.mä oon pahoillani,niin pahoillani"
Pari lasillista nauttineena nyökyttelin suht väsyneenä,että ymmärrän hyvin.Ei,en kuitenkaan tajunnut...en tajunnut miksi.
Säntäsin vain ulos,ja ehdin juuri ja juuri viittoa Brutukselle että teen pakoa...vasta sopivan matkan päässä suusta irtosi jotain kummallista ulvontaa ja ujellusta.
Yhtäkkiä ne pakit tuntuikin NIIN pahalta.Ja tajusin vasta ihastuksen määrän vasta sen jälkeen.
Perästä seurasi tekstiviesti "oikeasti sä et tajua miten pahoillani olen.en mä halunnut loukata ketään.voinko mä soittaa?tahdon selittää"
En nyt ole varma mitä olen valmis kuulemaan,tai mitä itse sanoa.Joten osaltani tuli vain kaunis kehoitus,että sulatellaan juttuja omalta taholtaan.Hän selvittää asiansa kuntoon,niin että ehkä mä pystyn jopa joskus vielä katsomaan silmiin ja toteamaan etten ihan turhaa kehoittanut yhteydenpidossa tauon pitelyä.
Pidän itsekkin henkevän mietiskelytuokion. Mietin miten itse selittäisin itseni (en tiedä,jokin herrasessa on vaan niin erityistä,että tahdon selittää myöskin joitakin hassuja juttuja..vaikka hänhän ne selitykset varmasti olisi enemmän velkaa).Mietin kysymyksiä,joita esittää...tai ainakin vähemmän äkäiseen sävyyn.
Se on vaan järin kummaa: miksi lähteä alunperinkään jonkun tytön kanssa kahville,kävelylle,parille jne jos jo tietää mitä omatunto kertoilee?Tai miksi kietoa kädet toisen ympärille samalla,kun tietää että aikoo piirrettyjentyyliin tiputtaa pianon toisen niskaan rämisten?
Noh,ehkä joskus saan kuulla selitykset kaikkeen.Ja voidaan sen jälkeen jatkaa eri teille paremmin mielin.
Miksi puhun eri teistä,enkä haaveile että jatketaan samaa polkua käsikädessä? Koska pessimisti ei pety!Ja en aijo jäädä roikkumaan toiveikkaasti odotellen,koska muka olisi valmis johonkin muuhunkin kuin random istuskeluun paikassa random X.Koska jotenkin musta tuntuu,että herralla on pitkä matka edessään muutenkin,pääkoppansa ja asioidensa kanssa.
Ja minä...nostan leuan pystyyn,ja yritän tavata lisää jännittäviä ihmisiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti