Aina tehdessäni lähestymisyrityksen,pienet ihmiskunnat joko hiljenivät antaen murhaavan katseen tai jatkoivat jutustelua ihan kuin en olisi mitään huudellutkaan.
Olo oli ihan tyhjä ja turha,kunnes ilmestyi herranen.Hän jutteli mukavia,ja sai tuntemaan olon vähemmän hyljätyksi...kunnes pamautti "oletko jo tavannut tyttöystäväni?"
Sitten jo heräsinkin.Uni tuntui niin todelta että meinasin jo soittaa kiukkuista puhelua.
Mitä leikkiä tässä leikitään?? Kunnes tokkurassa ymmärsin sen olleen unta...ja laskin puhelimen takaisin sängylle.
Tottahan se,että joskus unet ovat unia...mutta tälläkertaa mieleeni hipsaisi ajatus että pakkohan tämän nyt on jostakin viestiä.
Mitä leikkiä tässä leikitään?? Kunnes tokkurassa ymmärsin sen olleen unta...ja laskin puhelimen takaisin sängylle.
Tottahan se,että joskus unet ovat unia...mutta tälläkertaa mieleeni hipsaisi ajatus että pakkohan tämän nyt on jostakin viestiä.
Unikirjaa en tähän hätään tulkiksi saanut,mutta käytin kerrankin pölyttyneitä aivojani ja mietin asiaa.
En keksi muuta loogisempaa selitystä,kuin pelkotila ihastumisesta ja sen menettämisestä. Oma epävarmuus,joka onnellisen liihottelun jälkeen rysähtää rumasti keskelle kaikkea.Kuin norsu taivaalta!
Perässä kummittelee muistikuvat siitä,että aina kun olen ihastunut...se ei ole saanut sitä toivottua onnellista loppua edes siinä määrin,että olisi edes hetken voinut pitää toisen itsellään.
Näin ollen pelottaa olla ihastunut...näin ollen en enään haluaisi olla. Voiko tämän leikin lopettaa?
En keksi muuta loogisempaa selitystä,kuin pelkotila ihastumisesta ja sen menettämisestä. Oma epävarmuus,joka onnellisen liihottelun jälkeen rysähtää rumasti keskelle kaikkea.Kuin norsu taivaalta!
Perässä kummittelee muistikuvat siitä,että aina kun olen ihastunut...se ei ole saanut sitä toivottua onnellista loppua edes siinä määrin,että olisi edes hetken voinut pitää toisen itsellään.
Näin ollen pelottaa olla ihastunut...näin ollen en enään haluaisi olla. Voiko tämän leikin lopettaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti