26.3.2013

green hair project

 Sanonko että voi pupu!
 Sain Carlitokselta säkillisen aivan herkullisia värejä ja kaksi purkkia herätti mun päässä sellaisen AHAA elämyksen,etten voinut muuta kuin toteuttaa sen \\o

Seuraavana päivänä kipitin innoissani Tokmannille,silmät kiiluen. Olin kuullut legendaa,että Tokmannissa olisi erittäin toimivaa värinpoistoa.












Pestasin Antin samana iltana sitten sivelemään tökötin päähäni. Hekottelin vain sille,että toinen on edelleen turhan kärsimätön mun hiusten parissa (kuulemma pääni on metsä-ajatusten,kuin hiustenkin määrän mukaan).
Joo,hienostihan se sinällään meni..siihenkin asti kun odottelin värinpoiston vaikutusta. Sitten alkoikin jäätävä polttelu..siis se oli ihan käsittämätön.
Juoksin suihkuun,ulvoen samalla.Päätä edelleen poltteli ja tuskastutti.Antin piti sitten tulla hätiin ja alkaa huuhtelemaan tukkaa systemaattisesti ja olla repimättä parhaansa mukaan karvoja päästäni.
Vaikka se nyt oli mahdotonta koska niitä muutenkin rapisi ja ropisi joka hemmetin käänteessä.
Aloin olemaan sydänkohtauksen partaalla,koska näytti tosissaan siltä,että seuraavana aamuna tyynylle jää lepäämään isomytty miun tukkaa.
En olisi varmaan kestänyt sitä paniikkia ellei se yksi nyt olisi ollut siinä,selvittanyt takkuja sormin...levittänyt hoitoainetta hiuksiin ja tapittanut etten ole niin shokissa,ettei nukkuminen luonnistuisi.










Sain nukuttua,ja aamulla Antti palasi tutkimaan kestääkö mun hiukset ees mun visiota.Hekottelin vaan koko ajan,ja välttelin peilejä kun väri oli levitetty päähän. Oli kyllä niin mielenkiintoinen ajatus.Täydellinen potkaisu taas mukavuusalueelta,jonnekkin hevonkuuseen että huhhuh!  
Silti kuitenkin rakastuin tähän<3 



Siksi seuraava asia harmittaakin...Tampereella ollessani törmäsin sukulaiseen.Juuri siitä pesueesta,jossa sen perheen kaikki naiset ovat sellaisiakin kalkattavia kanoja joilla ei mikään tieto pysyisi omana.Joten jouduin illalla soittamaan äidilleni,ja päätin kertoa itse tukastani ennenkuin joku muu ehtisi.
Noh...onnekseni välissämme oli useampi kilometri..koska jopa Suvi kuuli mitä äitini hälisi luurin toisessa päässä.
"Aina ei pitäisi olla NIIN huomiota herättävä!! Onko se nyt hienoa!?"
Ei siinä edes kehdannut sanoa,että on se hienoa.Pidän siitä.Tai sitä,että rakastan luonnottomuutta...eikö se ole jo tullut muutenkin selväksi?
Noh..tänään tuli viimeinen niitti keskusteluissa...kun yhtäkkiä tämä keksi soittaa "noh?joko sä oot hankkinu normaalimman värin päähäs?Ethä sä enää näytä naurettavalta sirkuspelleltä?Ai NYT KYLLÄ VÄRJÄÄT NE POIS!"
En jaksanut kinata..joten taas huomenna taitaa kuolla aimokasa hiusta.Vaikka sitä yritti hiljaa selittää,äiti rakas mun tukka ei kestä ja kuka se mua aina varotteli jatkuvasta hiustenvärjäilystä.
R.I.P vihreätukka ja ens kerralla kerronkin kiiltävästä kaljustani<3                                                                                                                                                                    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti