time to relax

Ollut aika zen-päivät...reggae jymissyt kaijuttimista (kyllä,kesäfiilistelen),suitsukkeita poltellut ketjulla ja antanut ajatusten tasaantua.
Nautin siitä,että on osannut taas antaa aikaa itselleen eikä pääkolmantena jalkana loiki joka paikkaan.

Sid Vicious ei kyllä ole kovin zen...en anna sen häiritä! :D

uutisia,uutisia...mummo on hengissä!

Tarvitsisin jonkun suunnitelman,näin tekstien suoltamisen suhteen. Tunnun sylkevän ulos mitä sattuu,ja silloinkin kun yritän tuumia jotain fiksua..iskee ylisuorittamisen tunne ja kaikki tuntuu olevan sosetta.Siksi taidan vetää överiksi,ja antaa sitten tosissaan aivopierut.

Viime ajan kuulumiset (materia rakkaus tulkoot myöhemmin).
Meneillään on pahempaakin pahempi tupakkalakko,koko ajan ahdistaa. Ja olo on jotenkin ihan väärä.Hermot napsahtalee poikki kuin suonta ohuemmat risut.
Tarkoituksena olisi ihan tosissaan kitkeä pahat tavat ulkes,ja ehkä tupakoinnin lopettaminen edesauttaa kilon jos toisenkin rapistuksen ojan pohjille kuolemaan.

Mut on ikäväkseen käsitetty myöskin ihan väärin! Ystävyyssuhde,joka on toisen osapuolen kohdalta alkanut lähettää suhtkoht läheisyyskammoiselle itselleni omituisia viboja.
Ja tuntuu pahalta jos joudun nyt heittämään pitkäkyntisen kissan pöydälle.Ja nolata itseni,jos toinenkin piti tilannetta ystävyyssuhteena..mutta itse käsittänyt taas jotain ihan rinkulalleen.Kuten yleensä onnistun tekemään.
Vihaan ihmissuhteita,niissä pitäs kun pitää olla jotenkin kykenevä lukemaan toisia ihmisiä.

Olen myös toiminut vastoin ihan omaa moraaliani,ja yllätin itseni erään tyypin vierestä.Koko tapaus herätti päässäni melkoisia mitä helvetti viboja,kun silmäni aamulla kauniisti aukaisin. Onneksi ei ollut ihan random...tai toisaalta,parempi olisi ollut (pois tieltä,pois mielestä..unohtuu helpommin).
En yleensä edes harrasta yhden illan juttuja...mutta kai uteliaisuus ja sinkku-minä ryntäsi norsunlailla kaiken järjen yli.
Sen voin kyllä koko tilanteesta sanoa : ei enään ikinä,ei varsinkaan tuon tyypin kanssa,jos villi sinkku taas repii itsensä vapaaksi.
Koko tilanne oli vaan niin...en edes kestä kuvailla,kun nauran jo vedet silmissä. Ihanasti pari päivää sitten vielä kyseisen herrasen tapasin...ja oli kyllä pokanpitely ongelmia.
Tuntuu,että senkin osalta sössinyt elämässäni...mutta kukapa ei olisi humalassa tehnyt jotain virhettä?
 Ja opinpa itsestäni etten ole tuon tyyppinen henkilö,ellei kyseessä ole joku tingle in my pants tyyppi (David Tennant ei kyllä taida hetkeen kaupunkini kapakoihin eksyä 8( ).

Muuten en kyllä voi jakaa mitään hupsun hauskaa...muuta kuin,opin olevani laaman ja alpakan rakkauslapsi (kiitos ihana Brutukseni tästäkin).
Olen loikkinut haavemaailmoissani...Downton Abbeyn hienoissa siniverisissä piireissä...ja välillä juossut hullun miehen perässä,joka matkaa ajassa ja avaruudessa sinisellä boksillaan.

Pitää nyt pari päivää odotella kiltisti,kunnes saan esitellä materiarakastumisen kunnon tulituksella <3

green hair project

 Sanonko että voi pupu!
 Sain Carlitokselta säkillisen aivan herkullisia värejä ja kaksi purkkia herätti mun päässä sellaisen AHAA elämyksen,etten voinut muuta kuin toteuttaa sen \\o

Seuraavana päivänä kipitin innoissani Tokmannille,silmät kiiluen. Olin kuullut legendaa,että Tokmannissa olisi erittäin toimivaa värinpoistoa.

Pestasin Antin samana iltana sitten sivelemään tökötin päähäni. Hekottelin vain sille,että toinen on edelleen turhan kärsimätön mun hiusten parissa (kuulemma pääni on metsä-ajatusten,kuin hiustenkin määrän mukaan).
Joo,hienostihan se sinällään meni..siihenkin asti kun odottelin värinpoiston vaikutusta. Sitten alkoikin jäätävä polttelu..siis se oli ihan käsittämätön.
Juoksin suihkuun,ulvoen samalla.Päätä edelleen poltteli ja tuskastutti.Antin piti sitten tulla hätiin ja alkaa huuhtelemaan tukkaa systemaattisesti ja olla repimättä parhaansa mukaan karvoja päästäni.
Vaikka se nyt oli mahdotonta koska niitä muutenkin rapisi ja ropisi joka hemmetin käänteessä.
Aloin olemaan sydänkohtauksen partaalla,koska näytti tosissaan siltä,että seuraavana aamuna tyynylle jää lepäämään isomytty miun tukkaa.
En olisi varmaan kestänyt sitä paniikkia ellei se yksi nyt olisi ollut siinä,selvittanyt takkuja sormin...levittänyt hoitoainetta hiuksiin ja tapittanut etten ole niin shokissa,ettei nukkuminen luonnistuisi.

Sain nukuttua,ja aamulla Antti palasi tutkimaan kestääkö mun hiukset ees mun visiota.Hekottelin vaan koko ajan,ja välttelin peilejä kun väri oli levitetty päähän. Oli kyllä niin mielenkiintoinen ajatus.Täydellinen potkaisu taas mukavuusalueelta,jonnekkin hevonkuuseen että huhhuh!  
Silti kuitenkin rakastuin tähän<3 

Siksi seuraava asia harmittaakin...Tampereella ollessani törmäsin sukulaiseen.Juuri siitä pesueesta,jossa sen perheen kaikki naiset ovat sellaisiakin kalkattavia kanoja joilla ei mikään tieto pysyisi omana.Joten jouduin illalla soittamaan äidilleni,ja päätin kertoa itse tukastani ennenkuin joku muu ehtisi.
Noh...onnekseni välissämme oli useampi kilometri..koska jopa Suvi kuuli mitä äitini hälisi luurin toisessa päässä.
"Aina ei pitäisi olla NIIN huomiota herättävä!! Onko se nyt hienoa!?"
Ei siinä edes kehdannut sanoa,että on se hienoa.Pidän siitä.Tai sitä,että rakastan luonnottomuutta...eikö se ole jo tullut muutenkin selväksi?
Noh..tänään tuli viimeinen niitti keskusteluissa...kun yhtäkkiä tämä keksi soittaa "noh?joko sä oot hankkinu normaalimman värin päähäs?Ethä sä enää näytä naurettavalta sirkuspelleltä?Ai NYT KYLLÄ VÄRJÄÄT NE POIS!"
En jaksanut kinata..joten taas huomenna taitaa kuolla aimokasa hiusta.Vaikka sitä yritti hiljaa selittää,äiti rakas mun tukka ei kestä ja kuka se mua aina varotteli jatkuvasta hiustenvärjäilystä.
R.I.P vihreätukka ja ens kerralla kerronkin kiiltävästä kaljustani<3                                                                                                                                                                    

karhu isoisäni

Lupasin iloisempaa tekstiä.I failed!Koska on asia,jota en ole käsitellyt...ja tarve avautua!Anteeksi,jos teksti on sekavaa ja poukkoilee...kirjoitan tätä itkun lomassa.
Onko elämässäsi joku,jota ei mieti moneen vuoteen...kunnes tulee tekijä,joka laukaisee sellaisten muistojen ryöpyn?
Pari viikkoa mennyt niitä ajatuksia käsitellessä. Hämmentää,koska ajattelisi että näinä vuosina se olisi jo systeemeistä vedetty.Käsitelty ja pinoon.

Pappani kuolemasta on jo tosiaan useampi vuosi hurahtanut. Ihan tarkalleen,jos oikein laskeskellaan niin ylitse 10vuotta.Olin 8vuotias,ja oli vuosi 1998.
Muistan vieläkin sen elämässäni ei niin hienon hetken,kun isä soitti kertoakseen pappamme kuolemasta. Jaoin siskoni kanssa silloin yhteisen makuuhuoneen,jossa oli lankapuhelin. Se soi ja soi keskellä yötä.
Pöpperössä mutajin jotain,isä vain käski ojentaa puhelimen siskolle. Tämä höpötteli hetken,ja tajusin sentään kysyä mikä juttu tämä on (ennemmin tuli mieleen,että taas isämme humalassa soittelee).
Sanna mutisi vain "pappa on kuollut". Ja molempien reaktiot on olleet tasoa aijaa,takaisin untenmaille.
Melkoisen jäätävää touhua,ja aamulla koko asian ajatteli olleen unta.
Kukaan meistä ei itkenyt...ei edes hautajaisissa.
Ei edes oikein sen jälkeen.Jenni vain kertoi nähneensä useamman kerran unta papasta,ja luullut nähneensä ajelemassa traktorilla Nurmon keskustassa.

Koko asia on unohtunut sen jälkeen.
Eräs sunnuntai (viettäessäni yöni mummoni luona),päätin viihdyttää itseäni katselemalla vanhoja kuvia. Toisaalta se on hienoa viihdykettä..katsoa millaista elämää mummo on viettänyt papan kanssa.
Mutta järkytin itseni samalla useasta asiasta: olin unohtanut miten monta vuotta papan kuolemasta on,sitä etten käsitellyt koko asiaa ikinä kunnolla (voiko toisaalta olettaa,ollut niin pieni etten varmaan edes osittain ihan totaalisesti edes käsittänyt koko touhua),ja miten olin voinut unohtaa koko herran ulkonäön.

Ainahan siis pappani muistan vanhana miehenä..tai no vanhana ja vanhana.Mutta tämän nuoruuskuvia katsellessa...voinen todeta,että pappani on ollut komea mies! Kuin suomalainen iskelmä/elokuvatähti.
Olisin kyllä tahtonut kuulla millainen tyttömagneetti pappani on ollut..poliisin asussaan.
Ne kasvot olivat hukkuneet moneksi vuodeksi usvaan...ja piirtyivät taas tarkasti muistiin.
Tokihan jonkinmoiset muistikuvat mieleen on piirtynyt.Se melkein kalju,harmaa pää (siis hiukset..ei pää :D).Se jukeliton maha mikä äijällä oli! Enkä muista olisiko kauheasti hymyillyt...vaikka joskushan taisi hekotellakkin omille jutuilleen. Ankara katse taisi kasvoilla kokoajan olla,mutta en kyllä muista pappani olleen kyllä mitenkään pelottava. Se oli sellainen hiljainen herra,joka tykkäsi järjettömästi makkarasta ja harmonikan soitosta.
Se järjettömän kokoinen kroppa vaikutti (no vaikuttaa edelleen) nallemaiselta ja pienen lapsen vinkkelistä oli yksi maailman turvallisimmista syleistä.
Jos oikein muistan..niin aina paniikin iskiessä hakeuduin pappani huomaan turvaan mielummin kuin mummani.

Kaksi asiaa muistan kyllä täydellisesti! Sen sinisen Ford Sierran,joka haisi pahalta...rumat istuimen suojukset (sellaiset oikein oksettavat seiskytluvun muotiluomukset).Silti siellä oli hauska istua,jopa nukkua.Joka viikonloppu isän luona kyläillessä..pappa sen kärräsi isälle,syystä X. Isäni kirosi aina autossa ilmeneviä vikoja.
Nyt kun tarkemmin mietin...siis Kauniston suvussa ei ole tapana herkistellä,ei edes naiset,kaikki hoidetaan huumorilla tai sitten rivien välistä..että olikohan tämä papan joku oma tapa kertoa että kaipasi meitä ja halusi viettää typeränkin syyn lomassa meidän kanssa aikaa?
Koska meidän suvussa äijät on autojensa suhteen tätä luokkaa:jos se on mäsä,eikä kahdenkaan korjauksen jälkeen ole hyvä...vanha mäkeen ja edes jotenkuten toimivampi tilalle.
Hymyilyttää...se vanha murjottava järkäle omasikin herkänpuolensa :)
Meille keksi mielellään lempinimiä,omani olivat: hattivatti ja pieru-Iita.
Isäni veli kutsuu edelleen hattivatiksi...ja osittain tekee surulliseksi.Mutta ei pahoin.

 Pappani ehti nähdä kaikki lapsenlapsensa,enemmän tai vähemmän kasvaneina.Mutta kirpaisee se,että tämä ei kuitenkaan koskaan nähnyt miten me kaikki kasvettiin aikuisiksi...tai ollaan edelleen sillä kasvumatkalla.
Jäi näkemättä miten joku meistä sai lapsen,meni naimisiin...valmistumiset,yo-juhlat.Kaikki jäi välistä.
En yleensä usko taivaaseen...mutta kai osittain toivon,että sieltä pilvenreunalta se katselee ja hymyilee meille kaikille.
Se on hirveää miten monta vuotta viiveellä käsittää,miten rakas henkilö on poissa.
Kaduttaa,etten koskaan kietonut pikkukäsiäni ja kertonut miten rakas ja turvallinen tämä oli.

Kerrotaan se sitten näin,toivotaan että viesti menee perille asti.

Pappani on tässä vasemmalla.

what happened in a last episode

Johan sitä on vietetty monen kuukauden hiljaiseloa.Bloggauksesta ja ilmeisesti elämästäkin ollut omalla tauollani.
Joulu stressasi ihan järjettömästi;kaikki otti päähän,mikään ei kiinnostanut ja jokaikinen pikku asia raivostutti.
Ihan kuin vettä myllyyn nakellakseni Antti eräs ilta joulukuussa kertoi,että ei tiedä onko suhteella tulevaisuutta.
Silloin kaiken muunkin hirmun keskellä olo oli lohduton,masensi ja itketti.Jatkuvalla syötöllä.Suihkussa käynnit venyivät yleensä koska se oli ainut paikka jossa sai rauhassa itkeä lohduttomasti.
Muuten yritinkin esittää kaikille reipasta,ettei huoli kasvaisi.

Jouluaatto oli kamalaa.En kyennyt kertomaan oikein perheelle,ettei tuhlaisi rahojaan tälle herralle lahjojen osteluun. Vaikka itse siihen sorruin.Ja muutenkin...jotenkin vain oli erittäin vaikeaa aikaa.
Muutenkin poukkoilin päin seiniä; äidille takaisin muutto ei ollut enään vaihtoehto.
Onneksi Suvi muru potki perseelle ja rohkaistuin etsimään omaa kämppää.
Aluksi etsiminen oli kankeaa,mutta kun piipahdin kyselemässä kaupungin omistamia kämppiä ;löysin heti ihanan kodin<3
Peruskorjattu,sopivan sivussa silti niin sopivan lähellä kaikkea.Kokoa tarpeeksi,eikä liikaa ilmatilaa :D

Muutto oli itseasiassa 31.12.2012,joten arvaatte ettei paljoa uutena vuotena juhlittu.
Ensimmäiset yöt oli omituisia..en kyennyt nukkumaan.Vierastelin paikkaa,vierastelin tuntemattomia ääniä ja pahin kaikista: piti nukkua yksin. Se oli omituista henkilölle,joka oli aina tottunut käpertymään toisen kainaloon.
Aloin kuitenkin reippaasti asennoitua elämään yksin,olo henkisesti koheni. Kai se teki tehtävänsä,ettei tarvinnut kohdata Anttia jokaikinen päivä ja joka hetki.En olisi enään kestänyt sitä säälivää katsetta.Sitä että toinen miettii,koska romahdan kasaan.
Joten nyt mietitään varmaan,että miten meidän suhteen kävi? :D
Erohan tuli,itkin järjettömästi kaksi ekaa päivää...4vuoden suhde takana.Mutta onneksi niitä päiviä ei tarvinnut viettää yksin...makasin Tiiturakkaani luona,tämän ollessa töissä vietin aikani kahden pissajorman kanssa sohvalla makoillen.

Nyt vointi on onnistumeepi,hetken sulattelun jälkeen kerroin järjestelmällisesti kaikille vähänkin tärkeille että se on ohi.Ja tajusin vasta jälkikäteen miten helpottunut olo mulla olikaan. Se on ohi,syksystä lähtien alkaneet vaikeudet on mennyttä elämää ja nyt niska-perse otteella potkiminen eteenpäin.

Toki perjantaina sain sellaiset itseinhon puuskat,jotka vainosivat lauantaille asti taidokkaasti.Mutta pari hyvin nukuttua yötä niin olen kuin uusi lelu,jonka saa jotenkuten näperreltyä ulos boksistaan.

...jatkossa ehkä vähän toisenlaisia aiheita ja nyt kun vähän virkeämpi olo,tekstiäkin lisää...

aiheeseen liittymätön chibi-me

Shaked and baked.

Vaikka takaraivossa koputtelee monta teksti-ideaa ja ajatusta mitä kaikkea rustaisin ylös...päätin loikata vaivaisesti vain viikon taaksepäin ajassa.
Eli paljon hehkuttamaani Shake 'n' Bake ravintelin pyörittämiseen ravintolapäivänä.

Aamu ei tosiaan ollut helppo. Aikainen herätys,tukka meni miten itse tahtoi (miten edes saatoin yllättyä tästäkin).
Antti veti sikeitä,eikä ottanut herätäkseen vaikka leikittelin kaikilla mahdollisilla katkaisimilla.
Nakkelin kahvipurkin raivoisasti pitkin keittiötä,ja sellainen siivoushirmu kun olen...aloin imuroimaan.
Joo-o,siinä vaiheessa herra mönki ylös kun aloin olla kutakuinkin valmis...ja todennäköisesti aiheuttanut saunatontulle tukahtumis kuoleman.
Kiireiset valmistelut Nuorisotalolla. Sellaset 2h aikaa saada kaikki edustuskuntoon.IIKKISTÄ!

Pian kello jo tuijotti sen verran,että alkoi pirtelöiden epätoivoinen sörssäys.
Oikeen oman elämän säätöä,vaikka loppujen lopuksi oli ihan hauskaa.
Ja tottahan se piti,että my milkshake brings all boys to the yard.Jäätelöä kun kului valehtelemattakin varmaan sen 20litraa :'D
Osa ehkä suli sormiin,ja lattialle (näky oli varmasti seksikäs...näytti enemmän,että nurkassa olisi joku vip-bukkake show).

Jotenkin päivä oli finito,Hyvästelyt viimeisille asiakkaille.Kassat käteen ja armotonta laskemista. Kokonaissumma 700€.Että mitäs helvataa :D Ei tosiaankaan varauduttu tuollaiseen summaan.
Se parisataakin olisi ollut yhdistykselle enemmän kuin tarpeeksi. Mutta hyvä me! \o/

Asiaahan oli siis pakko juhlistaa illanmittaan Stilliksessä.Vain osa joukosta oli paikalla,mutta oli hyvä fiilistellä edes niinkin.
Oltiin taas melkoisia kummajaismagneetteja...tosin unohtumattomin oli herra Kaappi.
Isokokoinen kuin mikä,tissit samankokoiset kuin mun pää...käsistä kokonaiskuvana puhumattakaan.
Ja sitten esitteli vielä erittäin ylpeänä ostamaansa kulpa wolkkaria.Soma auto,mutta miten helvetissä sellanen jättimäinen mies mahtuu NIIN pieneen autoon O_O MITEN!?

Tosin tämähän postaus ei ole omistettu herra Kaapille saatika tämän haballe...

waiting for a shake 'n' bake

Tik tok...päivät lähenee,stressi kasvaa. Uuni tuijottaa vihaisesti.
Joukkueemme ravintolapäivä lähenee. Vaikka kaikki onkin puolivalmista,takaraivossa koputtaa ääni että vielä on tekemistä.
Itse uhrannut vielä ajatustakaan leipomiselle,eikä tarvittavia leipomuksiin ole todellakaan hankittu >__< Myöskin stressaa meidän fiftariteema...

Jotain positiivista,nimittäin saatiin viimehetkillä jopa jotain mainosta jaettavaksi...vaikka facebookissa onkin jo mainosteltu jonkin verran.
Kuitenkin,jos joku Seinäjokinen on tämän ehtinyt missata ja törmää asiaan näin...tervetuloa \o
Tarjolla :
-cupcakeseja erimauissa
-cake popseja
-pirtelöitä
Eri erityisruokavalioille tarjolla siis kaikenmoista.
Myöskin rohkeasti tutustumaan roller derbyyn lajina,sekä tapaamaan ihania neitoja! :3
Shake 'n' bake 17.11

(Tarkempaa raporttia,kun varsinainen tapahtuma on käyty läpi)

Assjoen naisenergiaa

 Monta ideaa mielessä,mutta ensimmäisenä tättärärää!
Meidän ihana joukkueemme oli eparissa. (Paikallinen mainoslehti lähinnä).Mutta mainos on aina mainosta :)

Juttu löytyy täältä : *klik*
Jos jostain maagisesta syystä tätä ei löytynyt,tässä mun hienot kuvankaappaus taidot : D

Kuva herätti kyllä melkoiset wtf tuntemukset.
Ja siskoni fiksuna eilen ilmoitti,että hänellä oli vaikeuksia löytää mut tuosta kuvasta. Vaikka naama ei muuttunut mihinkään,ja hiustenvärikin ollut parisen kuukautta suhtkoht sama.

latest news

Ohops,jotenkin tämä unohtunut! :D Okei,rehellisesti sanoen pääni ollut melkoisessa sumussa ja väsymys. Kutsun kyllä tätä tilaani syysmasennukseksi,koska ei ole juurikaan mikään napannut tai inspiroinut.

Kuten kaikille onkin niin valtaisa yllätys,niin syksy tuli ja pian sekin meni. Pian siis voi taas harrastella miljoonaan vaatekerrokseen hautautumista,villasukkien jalkaan nykäisyä ja pimeinä iltoinan löhötä sohvalla kaakaomukin kanssa<3 Parhautta.

Voisin vain esitellä turhan pilipali postauksen,kertoen elämästäni.

Elikkäs,viimeksi kun annoin itsestäni kuulua olin Tukholmassa viikonlopun :)
Nautin ihanasta kaupungista,hyvästä ruuasta ja miellyttävistä ihmisistä. Ja toki viikonlopun kohokohtiin kuului Inoranin keikka. Oli aivan mahtavaa,ja oli uskomatonta tuijottaa kyseistä artistia ihan parin hassun sentin päästä.Ja ihan samalla tasolla soitti,eikä jossain minne pitää tuijottaa niskakenossa :D
Rahathan katosi kuin aavelaiva sumuun.
En silti kadu mitään...paitsi,ehkä universumin surkeimpien kenkien ostoa.

Vietin myös jokin viikko sitten Suvimurun luona viikonloppua. Se sisälsi herkuttelua,viinin ryystöä sekä derbyä!
Se oli kyllä aika jännää katsottavaa,vaikka olin säännöistä pihalla kuin käki (hyvä NSO minä,peukut).
Lopputulos oli villit 203-75. Tampereen Rollin' hoesit kyllä rökitti Tukholman kakkosmaajoukkuetta niin,että melkein meinasi jännitys kadota.
Kyllä siihen viikonloppuun harmiakin riitti,ja ehkä alkoholia katosi harminkin takia...vaikka kaikki nyt on onneksi hoidossa.
Eräs vain aiheuttaa aina niin järjettömän määrän päänsärkyä elämääni.Ja tein sen selväksi kiukkuisilla tekstiviesteillä,että nainen rakas rakastan mutta saatana.

Onneksi elämä ei kuitenkaan ole täysin kiukuttelun ja masistelun parissa mennyt,koska yliviikko sitten sain sellaisia uutisia että aina kun muistelen niin huulet väänty idioottimaiseen hymyyn.
Enempää en asiasta voi sanoa,koska ei tiedä koskaan mihin tämä maailma kääntyy. Pessimisti ei pety todetessaan,että kuitenkin maailma on taas väännelty mullinmallin. Vaikka peukut kovasti heiluukin pystyssä.
Eikös ole ärsyttävää,kun kellään ei ole hajua mitä sekoilen? :D

Mutta näihin tunnelmiin...kaakaon ja käärretortun parissa nauttimaan Emmerdalesta.

bambiballs

Siellä missä on hyvä ruoka (hyvä ilmainen ruoka!),siellä minäkin! 8D
Eli tällä kertaa Lakeuden Vihertaimistossa,tuijottelemassa kuola poskella kuinka erilaiset lihaisat herkut tirisivät grillillä.
Meille siellä niitä paisteli Peräedellä-blogin rustaaja,sekä viimekauden Masterchef kisaaja Juha (ilmeisesti Antin porukoille joskus mukamas töitäkin tehnyt :D).

Myönnän,että ruokahalu meinasi kyllä laukata kovaa pakoon kun kokki esitteli tarjottavia ja korviini särähti sana "bambi pullat". Anteeksi mitä,meinaatko että Bambi on nyt lahdattu ja pyöritelty pallonmuotoon.
Juu-u! Näin on,se on nyt palleroina. Voi apua.
Vielä kun ensimmäinen herkkusuu kyseli omituisimpia kokattuja asioita...hyppäsi sieltä ihan normaalit aterian raaka-aineet kuin seepra ja majava.
Kyllä,kukas lähtee mun kanssa afrikan savanneille metsästeleen kanssa vähän seeproja? Tehdään sellasta naminami pataa niistä sitten?
Vaikka tykkään kutsua itseäni ennakkoluulottomaksi,niin voi kyllä olla että jäis niitä raitaperseitä maistelematta..kun bambikin meni melkoisella varauksella alas.

Muuten tarjottavat olikin normaali tasoa: atrillia,itse tehtyä makkaraa Itävaltalaisella tyylillä sekä ribsejä.
Huomasin kuitenkin pitäneeni Bambista...vaikkakin eniten itsetehdystä maggarasta.Olen näitä maggara naisia.

Harmi ettei sitten saanut muuta kuin maistiaisia,eikä vetää napa paukkuen kuten alkuperäiseen suunnitelmaani oli sisältynyt.
Noh...kaikki herkkunamikiva loppuu aikanaan ja pitää tyytyä taas tylsään kotiruokaan (koska en jaksa joskus tehdä mitään hienoa...tai siis en ikinä).

Päivästä näin yleensä sanottuna,aurinko paistoi mutta ei tarpeeksi lämmittävästi.Joten oli kai ihan kiva toisaalta hautautua villapaitaan.
Istua tuulelta piilossa ja seurailla nauravia ihmisiä.
Tietenkin ollut ja mennyt kesä surettaa,mutta toisaalta nautin väriä vaihtavista lehdistä.Ja siitä miten syysmyrskyt jyllää,eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa kun kököttää sisällä vilttimatoa leikkien.

(Älkääkä kysykö tämän postauksen pointtia.Kunhan kerroin mimmoista mulle eksoottista ruokaa maistoin ja millanen fiilis.Eli siis aika laiska,mutta kiva).

Appelsiini-oliiviöljy kakku

Hyvällä kakulla on hassu combo.
Monellako oikeasti tulee mieleen lurautella kakkutaikinan sekaan vähän oliiviöljyä? Ei kovin monella,veikkaan mä :D
En olisi kai koskaan avartanut itseäni koko yllärille,ellei siskoni olisi leiponut ja usuttanut maistamaan.
Yllättävää! Se on hyvää! 8) Maistuu raikkaalta ja makealta.
Itsehän en ole kyhännyt moista herkkua,siskoni kyllä muutamaan otteeseen(eli fiksua siis ottaa ohjeet sellaiselta,joka ei ole testannut ohjetta muuta kuin syömisen muodossa 8D).
Mutta jos haluatte ottaa riskin,niin kerätkää siis ohjeet alapuolelta :D

Taikina

• 2 appelsiinia
• 2½ sokeria
• 1dl maustamatonta jogurttia
• 3 munaa
• 1½ oliiviöljyä
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa

Koristeluun :
Riivi hedelmäliha ja sekoita hunajaan

Ohjeistus:
Alkajaisiksi kannattaa voidella kakkuvuoka kevyesti (jos on lajia,että kaikki tarttuu kiinni kuin vahtikoira varkaan pyllyyn). Ja vääntää uuni 175 asteen lämmölle.

Raasta appelsiinin kuorta ja purista niistä mehut (tai sitten voit käyttää kaupan mehua).
Tarvitset nestettä 1dl:n verran.
Sekoita jogurtti ja sokeri keskenään. Sen jälkeen voitkin vatkailla munat 1 kerrallaan kevyesti,sekä oliiviöljy.
Sekoita kuivat ainekset (eli jauhot + suola) keskenään.
Pistä sitten kaikki ainekset mukkelismakkelis sekaisin.
Vuokaan lurauta koko yllätys,ja tuikkaa paistelemaan 50minuutiksi.
Siskon fiksu neuvo : älä paista liikaa

Anna jäähtyä ja koristele appelsiini-hunaja soosilla. Makeuttele oman maun mukaan.

Sitten lupa nauttia,ja pysyy muutes kosteana ja hyvänä monta päivää :I

Stockholm

"Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa" kuuluu näin viisas sananparsi...ja tämän hienon neuvon ohjeistamana jätänkin tulittamatta silmiä väsyttävällä ja mieltä uuvuttavalla tekstiryöpytykseltä,jonka saisin varmasti aikaan...jos en olisi taas vaihteeksi kärsimässä ns.laiskoja päiviä.

Perjantai 31.8.2012

                                       
    

 Lauantai 1.9.2012

Sunnuntai 2.9.2012

Carrothead

 

Uuden tukkani voimin matkaan hakemaan inspiraatiota Tukholmasta.
Toivon tosiaankin innostuvani uusista tuulista,maisemista ja tottahan toki vaatteista 8)
Vielä kun tuo herra heräisi,että voisi edes valmistautua tähän matkaan.

Onneksi hiukset on jo heitetty mieltä piristävään sävyyn.Sekin idea sitten lähti,kun katselin tarjous värejä ja kaapaisin kainalooni jotain! :D
Sävynä toimi siis L´orealin kupari. Purkissa luvataan rajua oranssia...en tiedä mitä tämä on,mutta tahdon kyllä oranssinmat.
Onneksi on keksitty pienet jipot shokkivärien parissa,vetämättä tukkaa liian järkyksi \o (Innokas pikku niksien haalija :D).

Eilen hehkutin muutenkin autossa uutta hiusväriäni. Vaikka mukavuusalueelta lähtö kuristi sisälmyksiä ensimmäiset puolituntia niin vekkulisti,että melkein itketti.
Mutta nyt innostuin "tää sopii mun koko vaatekkaappin,ja nyt se mustavalkoinen ei ole enää niin tylsä mun päällä",näytän paljon asiallisemmalta ja okei...kyllähän mä salaa keikistelen peilin edessä,tukkaa hiplaten ja itselleni hymyillen.
Eli kaduttaako? No ei...paitsi se,etten tajunnut tehdä tätä pikkuisen ennemmin.
Ollut hukassa se väri.

Mutta ettei tää mee ihan minä,minä puheeksi (muuta en kyllä osaakkaan)...Toivotan ihan yleisesti,mutta sitäkin isommin hyvät loppuviikot. Mä lähden Tukholmaan~

Rollin' sunday

Tänään oli ensimmäistä kertaa ihka ensimmäiset kunnolliset treenit sisätiloissa!
Odotin aamulla yhdeksältä,itseäni kaapiessani että neljätuntia samassa tilassa hengaus varmasti on uuvuttavempaa kuin mikään muu.
Noh,aika lensi...kuin tytöt rullillaan.

Sorry guys,that I haven't been writing in english for a looong time (been too damn lazy ;p).
Anyway,woke up 9 am (felt so horrible),and i was very confident that i'm not gonna be awake those 4 hours which i promised to hang out in a school nearby. Why I was in the school,on sunday? when i don't even go one? Well,our rolling babes had their proper practise indoors.
Here's some pictures ^-^

Still breathing,still alive

Mikä tämä monen viikon hiljaisuus on ollut? Sitä en osaa todellakaan sanoa..ellen heittelle tekosyiksi:

• järjetön väsy & laamakooma
• hinku ravata joka suunnassa
• flunssan ylläröinti 

Toki voisin tehdä kilometripostauksen kertoen kaiken maan ja taivaan väliltä.

Batmanista karhukoplan kanssa tappeluun.Niin vaikea jakaa yhtä asiaa kerralla.. 

Siksi kirjoitan vain diibadaabaa,ihmetellen mikä kesä? Oliko sellaista? Ihan silmiä räpäyttämällä tilalle tuli kylmät tuulet ja aikaisin pimenevät illat.Harmittaa suunnattomasti,tällekkin kesälle oli suuret suunnitelmat.

Ei kertaakaan tullut makoiltua nurmikolla,mansikoita nauttien.Keräten auringon paahdetta päälleen.

Ei tullut käytyä huvipuistossa,vaikka tahdoin vemputtaa tukan takkuun ja silmät kieroon. 

Yksiäkään festareita en katsastanut (johtuneekohan siitä,ettei suomessa vain järjestetä tapahtumaa jossa yhdistyisi ne kaikki musiikilliset fetissini).

Talviturkkikin pysyttelee visusti ylläni.

Noh,ehkä lohduttelen itseäni sillä...että aina on ensivuosi.Ehkä silloin on lämmin,ehkä silloin rellestän tämänkin kesän edestä.

Ehdottomasti tämän kesän kohokohta oli se,kun pääsin Vaasaan...sain hyvää ruokaa,nauttia vähän erilaisista maisemista ja uittaa jalkoja meressä. 

Se oli kivaa,vaikka ensin pelkäsin jonkun lonkerohirviön vetävän minut mukaansa pimeisiin syövereihin.

(huomioksi kaikille,minähän siis pelkään järviä/merta,koska mitään hajua mitä pohjassa piileskelee).

Noh,tässä vielä random pläjäys kuvia.Edes tiukka tiivistelmä miun kesästäni. Suppeaksihan se jäi,kun kauniita päiviä oli harvassa...

Järkevä olotila & Batman

Uitettu ruippapupua :3

Vaalennettu karvoja (ja aina vaan vaalenee)

Nautittu hyvää japanilaista ruokaa<3

Hankittu hyvää lukemista! Terry Pratchett& Neil Gaimann the good omens ja Lewi Carroll Liisa ihmemaassa (kuvittanut Tove Jansson)

Hankittu parit somat korvikset<3

Turkin tuliaiset/lahjus kun olin Montyn nyrkkeilysäkkinä :D