10.3.2012

OIH ja VOIH!

No life tunne,kun joka päivä tulee tekstiä :D
On vain pakko jakaa tämä onnellinen tuntemus! Joka voi syntyä elokuvasta.
Todellakin, randomisti päätin hetken mielijohteesta lähteä elokuviin ystäväni kanssa (vaikka oli sopinut treffaavani erään toisen),ja oli kyllä viisas ajatus.
Totta kai olin kohtelias ystävä ja kysyin ensin Tipalta tahtooko hänkin tulla (yay~¨) ja sitten vielä soitin Tiitulle,että sopiiko edes XD Onneksi kummallakaan ei ollut ongelmaa :D
Joten innoissamme Tipan kanssa ajatuksesta,että pitkästä aikaa me kolme viettäisimme aikaa, loikimme heseläskeilemään. Pitihän sitä ennen leffaa tankata kunnolla,ettei nälkä vain vahingossakaan ylläripylläröi x3
Ja koska...roskaruokaa ei vain joskus osaa vastustaa

Lopulta kolmestaan treffasimme Bio Marilynissa,ostimme leffaa tarvittavat ainekset...popcornit,karkit ja limsat.
Ja niin sai istahtaa salin mukaville penkeille ja paeta elokuvan ihmeelliseen maailmaan.
Toki piti katsella pakolliset trailerit läpi kuitenkin ennen sitä. Ja täytyy myöntää että tuli vähän nostalgia kyyneleet,kun ruutuun pämähti Titanic 3d :'D Jonkin aikaa karsastanut siitä ajatusta..mutta ei,pakkohan sitten raahautua sinne pimeään saliin itkemään sitten XD
Ah,lopulta sali pimeni...oli aivan hiljaista...ilmestyi teksti The Artist.
Olen niitä ihmisiä joihin Oscar suitsutukset tehoavat jossain määrin,ja pidänhän mustavalkoisista ja mykkä filmeistä yhtälailla. Joten olihan se pakko päästä lurkkaamaan,oliko moisen pienenkin suitsutuksen arvoinen.
Ja jopas! Musiikki,eleet ja varsinkin Jean Dujardin tempasivat alkumetreillä mukaansa.
Miehellä on uskomaton karisma,ja sädehtivä hymy. Johon huomasin vastaavani melko innoissani.
Tarinassa oli kantava punainen lanka,joka tuotiin esiin kauniisti. Hellävaraisesti. Naisroolin esittäjäkin oli hauskalla tavalla nokkela eleiltään ja kasvoiltaan. Ja tokihan pientä ilahdutusta toi Jean Dujardinin roolihahmon George Valentinen koira! Myöskin elokuva toi esille nokkelasti,miten oikeasti musiikillisesti luodaan ihmisille se tietty tunne mitä tahdotaan luoda. Elokuva jotenkin meni vain surullisen nopeasti ohitse,koska olisihan sitä varmaan vahdannut vielä hetken pidempään.
En kyllä tiedä,onko minulla ollut vaikkua korvassa...koska olin käsittänyt,että kyseessä olisi ollut romanttinen komedia. En kyllä nähnyt juurikaan romantiikkaa,enemmänkin suurta kiintymystä ja ystävyyttä hahmojen välillä. Tokihan jokainen seurasi varmasti siinä salissa kyseistä pätkää tavallaan ja muodosti omat ajatuksensa.
Vaikka voihan ystävyyden,toistensa tukemisen jne laskea eräänlaiseksi romantiikaksi. Ja ilmeisesti hollywood hötöt ovat pilanneet aivoni,koska leffassa ei ollut suurta draamaa ja sekoilua.
Tosin tuntuu erittäin raikkaalta nähdä tälläinenkin.
Äh,voisin lopettaa jauhamasta tästä enempää etten spoilaa... mutta jos siis jotakuta on edes vähäsen kiinnostanut katsoa tämä,EHDOTTOMASTI KATSO.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti