Kumma kyllä olen päiväni kuluttanut pelaamisella (Alice : madness returns <3).
Noh,voisin mietiskellä mennyttä viikkoa. Koin itsetunto- ja painokriisin. Normaalia,normaalia.
Eräs aamu,kun oli lähdössä töihin ja kaapaisin rakkaan hopeanuoleni (hopeanharmaa nopsa). Karautin liikkeelle,mutta jokin tässä ei nyt ollut ihan niinkuin piti. Perseessä tuntui hyvin jumskuttavaa tuntemusta,ja kun nousin katsomaan tilannetta niin hiphurraa. Rengas oli lössömpi kuin minun leipomukseni. Voi sitä onnea,kun vein pyörän takaisin lämpöiseen kellariin. Rengas oli täysin repeytynyt toiselta puolelta,kun vaivauduin tutkimaan ongelmaa tarkemmin aamun tokkuroissani. Moneskohan rengas se oikein oli jonka olen tuhonnut :D
Vieläkään korjannut asiaa...koska en ole niitä naisia,jotka osaisivat tehdä asioita kauhean kätevästi tai menettämättä hermojaan.
Ja ehkä tähän liittyy tiettyä laiskuutta. Myöskin himppunen sitä,että poikaystäväni on kuitenkin salaa mielissään kun annan hänen tehdä tälläiset asiat.
Muuten viikko on onneksi tosiaan mennyt hyvin. Mitä nyt kerrankin sain inspiraation keittiönpuolella,että nyt teen vähän jotain erikoisempaa. Äidinkin iloksi,joka on yleensä kuin perseeseen ammuttu karhu töistä tultuaan. (Kyllä asun äitini kanssa,kyllä olen 21. Koittakaa itse löytää läheltä keskustaa kohtuuhintainen kämppä henkilölle,joka käy osa-aikatöissä muttei tienaa tarpeeksi,että selviäisi kuukauttakaan).
Noh,olen tunnettu itseni turmelija. Osaan juosta päin seiniä,ovia,kolautella päätäni joka paikkaan ja muuta vallatonta.
En taas tajunnut,että muovinen leikkuulauta painaa. Ja pitelin siitä turhan hellästi kiinni. Ja näin KLONKS! Suoraan jalanpäälle.Hieman meinasi tulla itkua ja kiljuntaa,mutta rohkeasti purin hammasta. Edelleen jalkaani kuitenkin sattuu jos oikein lähden riehumaan. Miten viehättävää :)
Tuli sitä vahingossa ostettua uusi kamerakin.Edellien irtisanoi pitkäaikaisen sopimuksemme lopultakin. Ei todellakaan haittaa,olihan Canonini jo vanha. Antoi turhan rakeisia kuvia.
Myöskin kokenut kauheaa kevätrallattelua,kuunnellut epäilyttävän purkkaista musiikkia. Myöskin alkanut iskostua hirveä himo sweet lolita tyylisiin asuihin. Olenkin lyönyt itselleni motivaation,että jos onnistun lopettamaan tupakoinnin ja hankkiudun turhasta roinasta eroon,saan luvan ostaa itselleni yhden soman hamoisen. Ja ehkä kengät. ^3^
Myöskin olen nähnyt kasan toisiaan oudompia päiväunia.
Uni 1.Minut käskettiin ostamaan lammas. Pettymyksekseni kaupanhyllyllä oli vain kultaisia koiria. Jouduin ostamaan sellaisen,ja kun lähdin onnellisena taluttamaan koiraani vastaan juoksi lammas. Se ei sitten millään mokoma jättänyt koiraani rauhaan...kuitenkin jotenkin pakenimme lammasta. En oikein tunnista maisemaa muuten kuin,että se näytti paikalta jonne kesämökkinsä rakennuttaisi. Olimme sisällä, takkatuli paloi. Koira nukkui,itse istuin sohvalla. Tuijotin mieshenkilöä,joka oli olevinaan eräs herra X mutta jotenki näytti kaverini serkulta. En muista muuta kuin,että oli pitkään hiljaista kunnes herra X avasi suunsa ja kysyi,nytkö me harrastaisimme seksiä.
Jo siinä vaiheessa olisi ollut todella hyvä hetki herätä...mutta ei,jotenkin olin paennut ulos...juosten noitaa pakoon,suoraan juoksuhiekkaan.
Onneksi tuon jälkeen heräsin :''D
Uni 2. Seisoin asuntovaunun tyyppisessä paikassa,katsoin ikkunasta ulos. Zombies everywhere!
Samalla tajusin olevani 5 vuotias aasialainen pikku poika. Se oli niin nopeatempoinen uni,ettei kaikki jäänyt niin kiitettävästi muistiin. Tosin tajusin,että puolet porukasta oli häädetty ulos. Myöskin ns.äitini,jonka salakuljetin takaisin sisälle. Kun pääsimme sinne missä oli enemmän ihmisiä,sinne olisi helppo mennä piiloon,oli osan vaunusta vallannut Conan O'brienin näköinen mies. Mutta ihan niinkuin tämä olisi pompannut wild wild westistä. Hän selitti kovaanääneen ottavansa nyt ohjat kaikesta...ilmeisesti myös seuraavasta tehtävästä.Joka olikin lastenjuhlat kirkolla,ja lasten määrä oli kummallisesti tuplaantunut. Yhtäkkiä ilman varoitusta lapset häädettiin. Aikuiset jäi kirkkoon,tappamaan zombeja jotka olivat jääneet kellariin.
Seurasin tilannetta vaunun ikkunasta,kun hoksasin että "äitiä" sidottiin puuhun. Ja zombit lyllersivät helpon saaliin perässä. Muut aikuiset oli jo syöty ja näin miten ainut aikuinen tuhosi patoa...loikaten sen jälkeen veteen.
Mies kuitenkin muuttui laiskiaiseksi (vielä piirretyksi. vähän ehkä söpömmäksi kuin ice agen sid). Kuulin ihan selvästi päässäni mies äänen englanniksi kertomassa "ja näin hänestä tuli maailman onnellisin laiskiainen". Ja laiskiainenhan oli saanut taidon puhua englantia,vaikka tämän äidinkieli oli ollut kiina.
Että jep,tahtoisin tietää mitä alitajuntani tahtoo kertoa minulle? Zombit tulee? Vai mitä hittoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti