Muutenkin hullua oloa siivittää stressi. Stressi riittääkö rahat,stressi koko ajan lähenevästä Tampereen & Lontoon reissuista.
Ei,en valita asiasta sinällään. Rakastan Tamperetta ja sitä kun voin tavata itselleni rakkaita henkilöitä. Ja erityisesti Lontoota vasta rakastankin!
Muuten tässä ei kai olisi hätää,mutta...minunhan piti jo aikapäiviä sitten säästää. Ihan tosissaan. Noh nyt myyn Goottikirppiksellä kaikkea mitä vain ehdin ja kykenen.
Pitäisi järjestellä vaikka mitä ennen lähtöä ja äh...jotenkin vain aivot lyövät heti kiinni kun yritän saada jotain tosissani aikaiseksi.
Kaiken paniikin kaveriksi ovat tulleet kauhea hinku raapia ihoa. Nyt kaulassani on ehkä universumin seksikkäimmät täplät. Niin kovin ärsyttää kun pian kaulani on ruvella,joku parka vielä luulee ihoni mätänevän irti.
ZOMBIE IIK!
Aikamoinen ihme,että viitsin ja jaksoin viikon huonosta olostani mennä ihmisten ilmoillekkin.
Perjantaina tuli perus tuttujen ja kavereiden kanssa vietettyä BAF vol 4:n parissa iltaa. Ja mitä kyseinen ilta sisältää? Normaalisti alkoholia,jutustelua ja B-luokan hienoimpia helmiä! :D Jotenkin taas ole minkään kanssa sujut,ja niin en myöskään alkoholinkaan. Jotenkin kai nollausvimmani kaikesta oli ottanut vallan,koska muistikuvani koko illasta ovat pimeät sisältäen vain vähän välähdyksiä siitä mitä sitä on tullut katseltua.
Ainut josta muistan jotain,oli kun Antin kanssa kävelimme pois. En aluksikaan meinannut pysyä pystyssä (huono kenkävalinta ja mukava humala,hooray!).
Ja puolet matkasta väittelimme,ensin eräästä henkilöstä jonka kanssa en ole lämpimissä väleissä.Tai no väleissä ollenkaan. Eipä tämä kyllä tunnu muidenkaan kanssa mikään ylinystävä.
Lopuksi keskustelu kääntyi erääseen tuttavaamme,josta en ole ikinä pitänyt.
En tiedä johtuneeko se siitä,että kyseinen henkilö kuuluu näihin ääriuskovaisiin jotka tuputtavat uskoaan henkilöille piittaamatta onko tämä uskossa vai ei. Tai tahtoneeko hän edes uskoakkaan.
Tosin ikävää oloani häntä kohtaan on buustinut senkin,että olen kuullut niin paljon häiriintyneitä asioita. Jolloin vain ihan selvästi tuomita kyseisen henkilön kaksinaamaisuuden ja tekopyhyyden keulakuvaksi.
Antilla oli jotenkin vaikea uskoa kertomaani,väittäen että sekavien olosuhteiden takia kyseistä herraa on vain mustamaalattu.
Ja ilta päättyi siihen,kun aloin itkemään. Tiedän suhtkoht läheltä miltä silloisen sekavan tilanteen toisesta osapuolesta on tuntunut. Kun ihminen johon on todella luottanut romuttaa kaiken. Totaalisesti.
Siitä asti ovat taas jo hyväksymäni asiat palanneet kummittelemaan mieleeni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti